Päivät kipittää

Ja joskus niin nopeasti ettei meinaa oikein perässä pysyä.

Eilen kun olin ulkona hauvelini kanssa, tuntui niin keväiseltä ja oih!!! kuinka ihanalta tuntui se kummallinen valoilmiö jota auringoksi kutsutaan.
Tuntui ensimmäisen kerran, että nyt kyllä tulee kevät ja hurjaa vauhtia.

Maaliskuun 11. päivä lähestyy ja jännitys ikään kuin vähän kasvaa koko ajan. Mutta odotukset ovat korkealla, että koepalat jotka otettiin, olisivat ihan vain puhtaat.
No, eiköhän se niin käy. Vaikka olen kyllä ihan orientoitunut jollakin tapaa siihen, että kuulen tuloksista jotain ei ihan niin mukavaa. No..... se on sitten sen ajan murhe. Olen yrittänyt keskittyä vain normaaliin joka päiväiseen elämään ihan tavallisilla asioilla.
Ja nehän ovat minulle tietty koiran kanssa touhuaminen (tosin pitäisi taas pestä hänet) ja aikaa menee paljon tv:n katseluun. Minusta on tullut addikti siihen.
Ja on joka kerran niin ihanaa kun vanhempi poika käy miniän kanssa ja heidän pikkumiehen kanssa joka täyttää jo kohta 2 vuotta. Voi kuinka aika menee kun tuntuu, että vastahan se pikku ukkeli syntyi ja nyt jo kävelee ja puhuu jo kamalan paljon sanoja. Ja on hän niin fiksu. Kerrasta muistaa kaikenlaista kun juttelen hänelle. Voi että, kohta 2 v. Iso miehen alku jo.

Ai niin........ sain vihdoinkin ne ihanat dvd:t, tohtori Housen molemmat kaudet. Ne on niin mielettömän hyviä ja kun olen niin House fani.
Joskus kun ei saa oikein unta niin on kiva katsella niitä. IIIIIIhanaaaaaa.
Yleensä sitten nukahdan jo toisen tai kolmannen jakson aikana.

No niin....... voisin lopettaa vaikka suuresti ihailemani mäkihyppäjä Matti Nykäsen tokaisemaan kysymykseen: Missä me ollaan ja olenko minäkin siellä? :))

Aurinkoa ja valoa kaikille
Anne