Paljon on tapahtunut

No niin. Nyt ovat vauvat sitten kasvatettu.
Viisi ihanaa pentua, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Tässä yllä olevassa kuvassa on päällimmäisenä vauva joka haluttiin pitää itse. Lucalle kaverina ja kyllä ne ovatkin niin kaverit ja leikkivät joka päivä aivan hurjasti. Tytön nimeksi tuli Lily mutta kutsun sitä milloin Iituksi ja välillä Iitun Tiltu. Rakkaalla lapsella monta nimeä.

On ollut niin kiire kun sitten samaan syssyyn pentujen luovutuksen jälkeen muutettiin.
Ihana paikka asua tämä Haaga. Luontoa ympärillä ja on niin hyvät ulkoilualueet hauvoille. Iitu on jo rokotettu ja voidaan kaikki tytöt mennä ulos yhdessä. Iitu rakastaa olla ulkona. Se juoksee ihan hirmuisesti edes takas ja voin pitää sitä irti ilman hihnaa kun on niin kiltti tyttö.
Vähän vielä aristeleekin kun tulee ihminen tai koira vastaan niin juoksee kauheaa vauhtia minun syliini.

Pennut ovat noissa kuvissa noin kolme viikkoisia. Silmät olivat jo auenneet ja samoin korvat. Tykkäsivät nukkua kasassa kuten yleensä koiran ja kissanpennut tekevät.

Kyllä teki kerta kaikkisen hyvää muuttaa ja päästä pois sieltä kamalasta vilinästä. En ikinä enää muuta niin kaupunkiin. Ahdistava paikka asua. Mutta aikansa kutakin.

Täytyykin alkaa päivittämään tätä blogia useammin ettei tulisi niin pitkiä taukoja. Mutta muuton vuoksi oli täällä sellaista hiljais eloa.

Meidän vauva

Tämä alakuvassa oleva on minulle jäävä tyttö joka on niin suloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ja tässä ylempänä on poika jonka masun kanssa oli vähän ongelmia kun oli muutaman kerran ummetusta mutta onneksi kaikki meni hyvin ja siitä selvittiin vain tipalla parafiiniöljyä.
Monet pennut nukkuvat jo ihan selällään välillä jota ne eivät tee ihan vauvana.

Tänään taas pitivät pienen leikkituokion ja yrittävät purra hampaattomalla suullaan siskon/veljen päästä. Se on hassun näköistä. Kun otin käteen yhden musta-valkoisen pojan niin hän yritti purra minun sormeani. Sai sen kyllä suuhunsa mutta se pureminen.....no, arvaat varmaan miltä se tuntuu kun ei ole vielä hampaita. Noin viiden minuutin leikkimisen jälkeen ne nukahtavat. Ovat niin pieniä elämän aloittelijoita vielä. Arvioin niiden painon olevan noin 250 grammaa per persoona.

Ihanaa kun saan pitää niitä vielä noin 8 viikkoa. Sinä aikana kasvavat ja noin kuuden viikon ikäisinä alkavat jo riehua kun vaan pystyssä pysyvät. Se on vielä silloinkin sellaista horjumista kun motoriikka ei vielä oikein pelaa mutta yritys on kova.

Minun osuuteni vauvojen hoidosta alkaa noin viikon päästä kun alan opettaa kiinteän ruuan syömistä. Sekin on niin hauskaa kun alkuun siellä kupissa on etutassutkin ja joillakin jopa kaikki tassut. Ja sitten ruokailun jälkeen on kovasti hommaa putsata kaikki puurot pois tassuista. Se on aikamoista soheltamista.
Mutta yleensä oppivat nopeasti ja sitten ymmärtävät ettei kuppiin mennä seisomaan.

Paperille pisumisen opettelu alkaa myös kohta. Ja kun pariin kertaan nostaa paperille niin hyvin pian älyävät yleensä, että ahaa, tämä on meidän toiletti.
Se on jännä miten ne ovat älykkäitä jo ihan pienestä vaikka eivät vielä juosta osaa. Mutta pää pelaa.

Olen alkanut ottaa vauvoja pois kopasta omaan syliini tai siis kädelle, että oppivat ja tottuvat minuun. Luca kyllä vieläkin vahtii aika tarkkaan, että en vie mihinkään niitä. Mutta nyt Luca jo hyppää esim. viereiseen sänkyyn katselemaan, että mitä se mamma oikein touhuaa niiden vauvojen kanssa. Sitten huomaan ja kehun Lucaa kovasti kun äiti sai vähän lainata vauvoja.
Se on hyvä kun Luca on niin tarkka pennuistaan sillä jos ei olisi niin voi olla, että se ei hoitaisi niitä niin hyvin mitä nyt tekee.

Se musta poika pentu jolla oli vatsa vaivoja, niin on kovin huomion kipeä. Välillä huutaa kopissa niin kovaa, että kuullostaa ihan komentamiselta. Sitten kun menen ja nostan lakanaa kopin päältä niin se tulee kovaa vauhtia ja nousee kopin reunaa vasten kuin kertoakseen, että ota hänet pois täältä. Yleensä otankin hetkeksi käteeni ja annan suukkoja ja se antaa minulle ja tuhisee. Kahteen kertaan se on jo tullut pois kopista. Niin kauan se räpiköi siinä reunan päällä, että putoaa toiselle puolelle. Sitten se on hetken hiljaa siinä maton päällä mutta jos kukaan ei mene siihen niin alkaa vinkua, että missäs se mamma on. On se niin fiksu poika ja hyvin määrätietoinen.

No niin...... jatkan taas toisen kerran.
Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Vauvoja monta

On taas jäänyt tämän blogin päivitys kun olen niin kovasti häärännyt vauvojen kanssa jotka Luca teki 060808 keskiviikkona. Synnytys meni hienosti ja sanoin Lucallekin, että olet varmaan lukenut kaikki synnytysopin kirjat. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki. Niin ja se kesti kaikkineen tunti 20 minuuttia eli tosi nopea tyttö oli. Ei valittanut eikä mitään.
Vauvat voivat hyvin ja syntyessään painoivat kaikki noin 120 grammaa mutta nyt jo paljon enemmän.

Tässä kuvassa on se pentu jonka aiomme itse pitää. Nukkuu emon ja veljiensä kanssa. Sillä on nokka vielä ihan ilman karvoja mutta tulee valkoinen karvoitus naamaan todennäköisesti.

Ensimmäiseltä pennulta aukesivat silmät 13 päivää vanhana ja muilla sitten tiistaina 190808.

Kaksi pentua ovat tyttöjä, yksi musta valkoisilla nilkkasukilla ja yksi musta-valkoinen jolla on leveä valkoinen kaulus. Tämän jälkimmäisen tytön aion pitää itse Lucalle kaverina, sekä tietty itselleni kaverina myös.

Itse asiassa Tomi pyysi, että hän saisi valita pennun itselleen.
Ja niin hän sai ja sitten annoin myös tehtäväksi keksiä hyvä nimi tytölle.

No jatketaan..... kolme pentua ovat poikia ja yksi on aivan musta ja turkki kiiltää niin kauniisti. Se on muutenkin hirmuisen huomion kipeä nyt jo. Pyytää pois pentupediltä ja sitten nukahtaa viereen. Ja kaksi ovat musta-valkoisia kuten äitinsä. Valkoisella kaulaliinalla.

Isä on Dali, sellainen musta, pirteä havanais siksi varmaankin on kaksi aivan mustaa.

Mutta kaikki ovat niin kauniita ja nyt kun näkevät niin osaavat jo pyytää syliin.
Ovat niin suloisia ja niin syötävän ihania vauveleita.

Ihminen on paha

Kauhea lenkki hauvan kanssa kun mennään läheisen puiston halki niin tulee joku nainen vastaan ja kovalla äänellä sanoo, että älä tuo koiraa tänne, että täällä on myrkkyä kun puluja on kuollut siihen erään ison puun lähelle.
No, sanoin, että en anna koirani ottaa maasta mitään, että vain oikaisemme tästä. Ja niin sitten kävelimme siitä ja kun näin ne kuolleet linnut niin tuli niin paha olo vaikka (tunnustan) en ole koskaan pitänyt puluista erikoisemmin. Mutta niillä on synnyttyään oikeus myös elää siinä missä meillä ihmisilläkin.
Paikalle tuli juuri poliisi tämän naisen kutsumana tarkastamaan tilannetta. Mutta mitäpä he voivat tehdä muuta kuin korjata linnut pois ja toivottavasti kuitenkin veivät ne johonkin tarkastukseen sen lintuinfluenssan vuoksi.

Sitten jatkoimme matkaa ja tulimme kotiin lenkin jälkeen toiselta puolen taloa ja voi kamala!!!! taas näin juuri kuolleen lokin kahden parkkeeratun auton välissä. Näytti kuin se olisi pudonnut taivaalta siihen. Voi miten teki pahaa.

Siellä lenkkiä tehdessämme pysähdyin jokaisen koiran omistajan kohdalle ja kerroin mitä oli tapahtunut ja varoitin, että katsovat ettei heidän koiransa ota maasta suuhunsa mitään, mistään.

Noin kaksi vuotta sitten kuoli eräs mäyräkoira täällä ihan tuolla toisen puiston lähellä asuva kun silloinkin oli joku laittanut ilmeisesti rotanmyrkkyä joidenkin makkara- tai lihapalojen kanssa houkuttimeksi.

Miten voi kukaan ihminen olla niin julma??? Vaikkakin täällä asuu jos jonkinlaista ihmistä mutta silti.

No, jotain hyvääkin. Sain eilen ensimmäisen kännykkäni jossa on kamera. Tuntuu kamera tosi hyvältä siis ottaa hyviä kuvia. Se on niin ihana ja olenkin ottanut jo Lucasta monta kuvaa kun olemme ulkona kun hän leikkii vielä ison pömppönsä kanssa ja yrittää kovasti juostakin vaikka heittelen kyllä sen kiveä ihan vaan lähelle. Luca kun rakastaa kun heitän sen kiven, että hän saa sen hakea ja taas mamman pitää se heittää. Se on Lucan lempipuuhaa ja vaikka millaisia hauvoja menisi ohi niin se ei näe mitään muuta kuin sen kiven.

Enää olisi Lucalla edessä noin kolme viikkoa ennen synnytystä. Kyllä on tämä aika mennyt pian. Ja tyttö alkaa olla masunsa kanssa aika iso jo. Olen nähnyt kaksi kertaa unta, että Luca olisi jo synnyttänyt ja sitten heräsin molemmilla kerroilla ja etsin Lucaa, että missä mahtaa nukkua varmistaakseni, että se oli vain unta. Jännitys varmaan ja aikamoinen huoli koko ajan raskauden kehittymisestä tekee tepposensa uniinkin.
Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että kaikki menisi hyvin ihan loppuun asti ja synnytys olisi suht nopea ja, että pennut olisivat riitävän pieniä mahtuakseen maailmaan aiheuttamatta tytölle liian kovia kipuja ja mitään ylimääräistä ongelmaa. Se on suurin toiveeni juuri nyt.
Olen enkeleillekin jutellut siitä ja pyytänyt heidän huolenpitoa tytöstä myös. Joten turvaan nyt tuonne ylös ja pyydän Lucalle tukea ja hellää huolenpitoa.

Lämmin perjantai

Niin hieno ilma ollut koko päivän. Aurinko paistanut ja asteita ollut yli 20.

Chrisu tuli mummille taas yhdeksi yöksi ja nyt pitäisi alkaa nukkumaan mutta jokeltelee vaan sängyssä.
Hänellä on tapana pitää sellainen oma juttelutuokio ennen nukahtamista.

Lucakin on niin mielissään kun tyttö tuli mutta samalla myös hiukan mustasukkainen.
Nähtiin Sirkkakin Tarun kanssa ulkona ja Taru olisi niin halunnut riehua Lucan kanssa kuten ennen tekivät mutta nyt kun on se masu jo suurempi jonkin verran niin varmasti painaa vähän eikä halua enää juosta.

Christiina on sellainen hymytyttö vaikka ensin alkuun oli hyvin totinen eikä paljon hymyillyt, nauramisesta puhumattakaan. On varmasti jo tottunut minuun ja niin herkästi väläyttää hymyn.
Christiina on niin hyvän tuulinen tyttö ja kova syömään.

Kävin eilen enkeleiden sivuilla pitkästä aikaa kun on sellaisia kaikkia sivuja niin paljon ettei ehdi joka paikkaan. Jätin sinne Niksulle viestiä joten pitäisi varmaan käydä katsomassa jos hän on laittanut jotain minulle päin. Niksullakin on netissä pyöriminen jäänyt hiukan vähemmälle.
Voi kun olen luvannut joku päivä mennä hänta tapaamaan mutta en ole vielä saanut itsestäni irti niin paljoa.
On ihan huono omatunto asiasta. Mutta vielä minä sinne asti menen. Niksu asuukin vähän kauempana ja junalla pääsisi hyvin sinne. Tietty omalla autolla myös.

Tuli niin surullinen olo kun luin tuolta foorumilta, että Idalla on vyöruusu. Se on kuulema hyvin kipeä ja särkee kovasti. Jos on vaikka huono kunto potilaalla niin saattaa levitä koko kehoon. Yleensähän se tulee vain kehon toiselle puolelle ja sellainen ihminen saa sen jolla on ollut vesirokko. Ja se voi tarttua sellaiseen ihmiseen jolla ei ole ollut tätä rokkoa.
Toivon niin kovasti, että Ida ei olisi kovin kipeä ja täytyy pyytää enkeleiltä, että auttavat häntä. Ida varmaan ottaisi mielellään vastaan enkeleiden avun.
Arkkienkeli Raphael on parantamisen enkeli.Tarun mukaan hän kantaa kultaista voidetta vaivojen hoitamiseen. Ja juuri sitä nyt tarvitaan ja lisäksi rakkautta paljon.

Huomiseen taas....... Lämmintä lauantai päivää kaikille.

Iloa, valoa ja enkeleiden rauhaisaa suojaa
anne

Kommentti lukijalta

Jos haluat kirjoittaa kommenttia kirjoitukselleni niin katsopa tekstin alle missä on viiva ja viivan alla on merkintä esim. "0 kommenttia".
Klikkaa sitä ja kirjoita. Niin helppoa, eikö?

Laitoin tämän ohjeen varmuuden vuoksi kun ovat blogit niin erilaisia, että käytyään yhdessä ei tarkoita, että osaat toisten blogien käytön.

Nyt mukavaa torstai-illan jatkoa!

Äidin pallerot

Tässä on minun edellinen hauvani (vasemmalla) joka oli niin hurjan kiltti ja samanlainen kovasti luonteeltaan kuin nykyinen hauva.

Teetin silloin kahdet pennut Ghialla ja ne olivat todella suloisia pikku palleroita, syntyessään vain 90-120 grammaisia.

Ja nyt on Luca tyttö (oikealla) niin raskaana, niin raskaana....... Ihan mielettömän iloinen olen. Eilen tunsin ensimmäisen kerran liikkeeitä masussa, vaikka lääkäri kyllä sanoi, ettei niitä välttämättä tunne tai näe ollenkaan. On niin yksilöllistä, tietty. Kuvassa Lucan kanssa leikittiin ja hän on olevinaan niin hurjana. On noin 12 viikkoinen, suloinen, määrätietoinen pentu.

Ruoka on alkanut maistua hyvin ja määrä on selvästi suurempi kuin yleensä oli.
Juttelin Lucalle, että tekisi pieniä vauvoja ja mielummin niitä monta kuin vain pari ja isoja.
Luca on ensisynnyttäjä vaikka on jo 3,5 vuotta ja siksi olisi pienet vauvat tervetulleita. Olisi synnytys helpompi kun ei olisi pääkään kovin iso sitten.

Täytyy alkaa hankkia kaikenlaisia tavaroita, joita tulen mahdollisesti tarvitsemaan. Osaa tarvitsen varmasti mutta esim. äidinmaidonvastike on oltava varalla jos ei jaksa pentu itse taistella nisälle. Ja vaaka, sellainen digitaalinen keittövaaka, joka näyttää ihan pienet painot myös.

Synnytyspeti täytyy rakentaa mutta laudat ovat jo valmiina. Niin ja täytyy ostaa patja sinne petiin. Meillähän onkin ihan lähellä sellainen kauppa mistä saan edullisesti hyvän vaahtomuovipatjan.
Voi tätä onnea niiden pentujen vuoksi.

Jounille soitin ja kysyin, että miten mamma jaksaa ja onko hän kuinka huonona dementiansa vuoksi. Ei kuulema ole.
Mutta veljeni tuntien hän ei välttämättä edes huomaa mitään joten täytyy jossain välissä saada aikaa ja mennä käymään siellä maalla. Vaikka menisin kuin soitellen sotaan ja yritän varautua kaikkeen mutta saas nähdä mitä tuleman pitää.

Enkelit voisivat auttaa nukkumaan, sillä on niin pyörinyt päässä kaikenlaista, että on nukkuminen jäänyt huonolle. Täytyy vielä illalla pyytää uudelleen ja rauhoittua ja meditoida. Jospa sitten saisi nukuttua.
Sen tiedän, että saan apua tuolta taivaan sinisen kannen reunalta.

Kuukauden verran on vielä aikaa siihen h-hetkeen. Ihan tarkka laskettu päivä on 9. elokuuta mutta se on vain suuntaa antava.

No.... nyt vähän töllöä katsomaan.

Vauvojen odotusta

Tässä olen minä noin 12 viikkoisena.

Ja nyt minusta tulee äiti. Niin se tuo mamma sanoi vaikka en itse siitä vielä mitään ymmärrä.
On kai se vatsa kasvanut kun mamma sitä jatkuvasti silittelee ja juttelee, että "hoidetaan sitten Lucan vauvoja yhdessä".
Onneksi! Koska niitä voi tulla vaikka 8 vauvaa!!!
Herttileeri sentään! Ei tule vapaa-ajan ongelmia.
Miten minä yksinhuoltaja äitinä jaksaisin ja ehtisin kaikkea yksin. Hyvä kun on mamma auttamassa.

Ruokahalukin on nyt alkanut kasvaa. Yleensä tuo mamma on huolissaan kun en syö kuin kerran päivässä ja sitten yöllä raejuuston ja papanoita.

Nyt menee kaksi ja eilen jopa kolme ruokailukertaa.
Taitaa olla kamala kasa niitä pieniä vintiöitä. Ja hyvä olisikin, että olisivat sillä tavoin pienempiä ja synnytys sujuisi kuin leikkiä vaan. Vaikka ensisynnyttäjänä minua kyllä vähän hirvittää. Ei muuten mutta mamma sanoo usein, että "teepäs tyttö monta vauvaa niin on helpompi saada mahtumaan ulos."

Oh-hoh!
Vielä pitäisi kuukausi jaksaa kuunnella mamman höpinää, että "kuinka hienoja vauvoja minulla on vatsassa." Että se jaksaa.
Taitaa odottaa ja jännittää enemmän kuin minä itse.

Mitenköhän sitä lyllerretään kahden-kolmen viikon kuluttua? Mahtaa maha painaa!
Mutta kyllä meillä hauvoilla käy tämä raskaus hätäisesti. Kaksi kuukautta ja pesue on valmis joten se h-hetki on noin 9. elokuuta.

Jos pesue tulee äitiinsä niin on niitä monta kun minullakin oli 7 sisarrusta. Mutta oli se kivaa kun oli aina joku leikkikaveri hereillä.
Samahan se oli kuulemani mukaan pesueen isällä monta sisarrusta. Se vaan on ihan musta havanais, eli toivon, että pennuista ainakin osasta tulisi musta-valkoisia, tai siis niin mamma toivoo.

No, palataan taas kun keksin jotain kirjoittamista.

Tyttö tuli kylään

Tompan tyttö tuli isin luo ensimmäisen kerran hoitoon ja hyvin se Tomi hoitaakin.
On tyttö niin sisukas luonteeltaan ja tietää mitä haluaa.
Ihanat ruskeat silmät ja naurava suu.

Päiväunille ei haluaisi mennä vaikka väsyttääkin mutta ehkä on vieras paikka outo kun ei ole ollut missään kylässä vielä ennen.

Mutta kyllä tämä tästä hiljalleen.

Luca on mustasukkainen ja kun syötin Christiinalle banaania niin Lucakin halusi ja kun tarjosin niin söi banaania ihan kuin olisi syönyt sitä aina vaikka oli ensimmäinen kerta.

Christiinalla on jännä tapa tehdä sellaista tekoyskää ja kun sanoin, että virkani puolesta ja tein samanlaista ääntä niin tyttö katsoi ensin ja matki perässä.
On sellainen pieni apina. Matkii kaiken minkä vain osaa.

Rakas päiväkirja

Enpä olisi uskonut, että joskus sanon näin.

Jaanalta tuli viesti, että mammalla on dementia edennyt ja hän on tullut hankalaksi.
Täytyy ensin itse selvittää kuinka hankalaksi mutta kukahan alkaa hoitaa mammaa jos se tulee ajankohtaiseksi kovinkin pian.

Täytyy alkaa netistä etsiä kaikkea mahdollista tietoa mitä saan dementiasta, että voisi jotenkin varautua tulevaan. Vaikka kauan epäilin jotain kummaa olevan menossa mutta en olisi uskonut, että se olisi dementiaa ja varsinkin kun mamma itsekin siitä ikään kuin pilaili, että on tainnut dementia iskeä kun ei muista enää mitään. Niin hänellä oli tapana sanoa vielä kolme vuotta sitten.

On niin monia kysymyksiä mielessä, että miten se etenee ja kuinka pian ja kaikkea mitä päähän voikaan pälkähtää.

Milläköhän tästä kaikesta taas selviää?
Ei ole helppo sairaus varsinkaan läheisille. Topi ei varmaan jaksa eikä osaakaan hoitaa toista kun on ollut se hoidettava enemmänkin Topi itse.
Täytyy pyytää enkelit apuun vähän auttamaan jaksamista etten sure itseäni ihan sairaaksi.