Meidän vauva

Tämä alakuvassa oleva on minulle jäävä tyttö joka on niin suloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ja tässä ylempänä on poika jonka masun kanssa oli vähän ongelmia kun oli muutaman kerran ummetusta mutta onneksi kaikki meni hyvin ja siitä selvittiin vain tipalla parafiiniöljyä.
Monet pennut nukkuvat jo ihan selällään välillä jota ne eivät tee ihan vauvana.

Tänään taas pitivät pienen leikkituokion ja yrittävät purra hampaattomalla suullaan siskon/veljen päästä. Se on hassun näköistä. Kun otin käteen yhden musta-valkoisen pojan niin hän yritti purra minun sormeani. Sai sen kyllä suuhunsa mutta se pureminen.....no, arvaat varmaan miltä se tuntuu kun ei ole vielä hampaita. Noin viiden minuutin leikkimisen jälkeen ne nukahtavat. Ovat niin pieniä elämän aloittelijoita vielä. Arvioin niiden painon olevan noin 250 grammaa per persoona.

Ihanaa kun saan pitää niitä vielä noin 8 viikkoa. Sinä aikana kasvavat ja noin kuuden viikon ikäisinä alkavat jo riehua kun vaan pystyssä pysyvät. Se on vielä silloinkin sellaista horjumista kun motoriikka ei vielä oikein pelaa mutta yritys on kova.

Minun osuuteni vauvojen hoidosta alkaa noin viikon päästä kun alan opettaa kiinteän ruuan syömistä. Sekin on niin hauskaa kun alkuun siellä kupissa on etutassutkin ja joillakin jopa kaikki tassut. Ja sitten ruokailun jälkeen on kovasti hommaa putsata kaikki puurot pois tassuista. Se on aikamoista soheltamista.
Mutta yleensä oppivat nopeasti ja sitten ymmärtävät ettei kuppiin mennä seisomaan.

Paperille pisumisen opettelu alkaa myös kohta. Ja kun pariin kertaan nostaa paperille niin hyvin pian älyävät yleensä, että ahaa, tämä on meidän toiletti.
Se on jännä miten ne ovat älykkäitä jo ihan pienestä vaikka eivät vielä juosta osaa. Mutta pää pelaa.

Olen alkanut ottaa vauvoja pois kopasta omaan syliini tai siis kädelle, että oppivat ja tottuvat minuun. Luca kyllä vieläkin vahtii aika tarkkaan, että en vie mihinkään niitä. Mutta nyt Luca jo hyppää esim. viereiseen sänkyyn katselemaan, että mitä se mamma oikein touhuaa niiden vauvojen kanssa. Sitten huomaan ja kehun Lucaa kovasti kun äiti sai vähän lainata vauvoja.
Se on hyvä kun Luca on niin tarkka pennuistaan sillä jos ei olisi niin voi olla, että se ei hoitaisi niitä niin hyvin mitä nyt tekee.

Se musta poika pentu jolla oli vatsa vaivoja, niin on kovin huomion kipeä. Välillä huutaa kopissa niin kovaa, että kuullostaa ihan komentamiselta. Sitten kun menen ja nostan lakanaa kopin päältä niin se tulee kovaa vauhtia ja nousee kopin reunaa vasten kuin kertoakseen, että ota hänet pois täältä. Yleensä otankin hetkeksi käteeni ja annan suukkoja ja se antaa minulle ja tuhisee. Kahteen kertaan se on jo tullut pois kopista. Niin kauan se räpiköi siinä reunan päällä, että putoaa toiselle puolelle. Sitten se on hetken hiljaa siinä maton päällä mutta jos kukaan ei mene siihen niin alkaa vinkua, että missäs se mamma on. On se niin fiksu poika ja hyvin määrätietoinen.

No niin...... jatkan taas toisen kerran.
Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille!