Paljon on tapahtunut

No niin. Nyt ovat vauvat sitten kasvatettu.
Viisi ihanaa pentua, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Tässä yllä olevassa kuvassa on päällimmäisenä vauva joka haluttiin pitää itse. Lucalle kaverina ja kyllä ne ovatkin niin kaverit ja leikkivät joka päivä aivan hurjasti. Tytön nimeksi tuli Lily mutta kutsun sitä milloin Iituksi ja välillä Iitun Tiltu. Rakkaalla lapsella monta nimeä.

On ollut niin kiire kun sitten samaan syssyyn pentujen luovutuksen jälkeen muutettiin.
Ihana paikka asua tämä Haaga. Luontoa ympärillä ja on niin hyvät ulkoilualueet hauvoille. Iitu on jo rokotettu ja voidaan kaikki tytöt mennä ulos yhdessä. Iitu rakastaa olla ulkona. Se juoksee ihan hirmuisesti edes takas ja voin pitää sitä irti ilman hihnaa kun on niin kiltti tyttö.
Vähän vielä aristeleekin kun tulee ihminen tai koira vastaan niin juoksee kauheaa vauhtia minun syliini.

Pennut ovat noissa kuvissa noin kolme viikkoisia. Silmät olivat jo auenneet ja samoin korvat. Tykkäsivät nukkua kasassa kuten yleensä koiran ja kissanpennut tekevät.

Kyllä teki kerta kaikkisen hyvää muuttaa ja päästä pois sieltä kamalasta vilinästä. En ikinä enää muuta niin kaupunkiin. Ahdistava paikka asua. Mutta aikansa kutakin.

Täytyykin alkaa päivittämään tätä blogia useammin ettei tulisi niin pitkiä taukoja. Mutta muuton vuoksi oli täällä sellaista hiljais eloa.

Meidän vauva

Tämä alakuvassa oleva on minulle jäävä tyttö joka on niin suloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ja tässä ylempänä on poika jonka masun kanssa oli vähän ongelmia kun oli muutaman kerran ummetusta mutta onneksi kaikki meni hyvin ja siitä selvittiin vain tipalla parafiiniöljyä.
Monet pennut nukkuvat jo ihan selällään välillä jota ne eivät tee ihan vauvana.

Tänään taas pitivät pienen leikkituokion ja yrittävät purra hampaattomalla suullaan siskon/veljen päästä. Se on hassun näköistä. Kun otin käteen yhden musta-valkoisen pojan niin hän yritti purra minun sormeani. Sai sen kyllä suuhunsa mutta se pureminen.....no, arvaat varmaan miltä se tuntuu kun ei ole vielä hampaita. Noin viiden minuutin leikkimisen jälkeen ne nukahtavat. Ovat niin pieniä elämän aloittelijoita vielä. Arvioin niiden painon olevan noin 250 grammaa per persoona.

Ihanaa kun saan pitää niitä vielä noin 8 viikkoa. Sinä aikana kasvavat ja noin kuuden viikon ikäisinä alkavat jo riehua kun vaan pystyssä pysyvät. Se on vielä silloinkin sellaista horjumista kun motoriikka ei vielä oikein pelaa mutta yritys on kova.

Minun osuuteni vauvojen hoidosta alkaa noin viikon päästä kun alan opettaa kiinteän ruuan syömistä. Sekin on niin hauskaa kun alkuun siellä kupissa on etutassutkin ja joillakin jopa kaikki tassut. Ja sitten ruokailun jälkeen on kovasti hommaa putsata kaikki puurot pois tassuista. Se on aikamoista soheltamista.
Mutta yleensä oppivat nopeasti ja sitten ymmärtävät ettei kuppiin mennä seisomaan.

Paperille pisumisen opettelu alkaa myös kohta. Ja kun pariin kertaan nostaa paperille niin hyvin pian älyävät yleensä, että ahaa, tämä on meidän toiletti.
Se on jännä miten ne ovat älykkäitä jo ihan pienestä vaikka eivät vielä juosta osaa. Mutta pää pelaa.

Olen alkanut ottaa vauvoja pois kopasta omaan syliini tai siis kädelle, että oppivat ja tottuvat minuun. Luca kyllä vieläkin vahtii aika tarkkaan, että en vie mihinkään niitä. Mutta nyt Luca jo hyppää esim. viereiseen sänkyyn katselemaan, että mitä se mamma oikein touhuaa niiden vauvojen kanssa. Sitten huomaan ja kehun Lucaa kovasti kun äiti sai vähän lainata vauvoja.
Se on hyvä kun Luca on niin tarkka pennuistaan sillä jos ei olisi niin voi olla, että se ei hoitaisi niitä niin hyvin mitä nyt tekee.

Se musta poika pentu jolla oli vatsa vaivoja, niin on kovin huomion kipeä. Välillä huutaa kopissa niin kovaa, että kuullostaa ihan komentamiselta. Sitten kun menen ja nostan lakanaa kopin päältä niin se tulee kovaa vauhtia ja nousee kopin reunaa vasten kuin kertoakseen, että ota hänet pois täältä. Yleensä otankin hetkeksi käteeni ja annan suukkoja ja se antaa minulle ja tuhisee. Kahteen kertaan se on jo tullut pois kopista. Niin kauan se räpiköi siinä reunan päällä, että putoaa toiselle puolelle. Sitten se on hetken hiljaa siinä maton päällä mutta jos kukaan ei mene siihen niin alkaa vinkua, että missäs se mamma on. On se niin fiksu poika ja hyvin määrätietoinen.

No niin...... jatkan taas toisen kerran.
Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Vauvoja monta

On taas jäänyt tämän blogin päivitys kun olen niin kovasti häärännyt vauvojen kanssa jotka Luca teki 060808 keskiviikkona. Synnytys meni hienosti ja sanoin Lucallekin, että olet varmaan lukenut kaikki synnytysopin kirjat. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki. Niin ja se kesti kaikkineen tunti 20 minuuttia eli tosi nopea tyttö oli. Ei valittanut eikä mitään.
Vauvat voivat hyvin ja syntyessään painoivat kaikki noin 120 grammaa mutta nyt jo paljon enemmän.

Tässä kuvassa on se pentu jonka aiomme itse pitää. Nukkuu emon ja veljiensä kanssa. Sillä on nokka vielä ihan ilman karvoja mutta tulee valkoinen karvoitus naamaan todennäköisesti.

Ensimmäiseltä pennulta aukesivat silmät 13 päivää vanhana ja muilla sitten tiistaina 190808.

Kaksi pentua ovat tyttöjä, yksi musta valkoisilla nilkkasukilla ja yksi musta-valkoinen jolla on leveä valkoinen kaulus. Tämän jälkimmäisen tytön aion pitää itse Lucalle kaverina, sekä tietty itselleni kaverina myös.

Itse asiassa Tomi pyysi, että hän saisi valita pennun itselleen.
Ja niin hän sai ja sitten annoin myös tehtäväksi keksiä hyvä nimi tytölle.

No jatketaan..... kolme pentua ovat poikia ja yksi on aivan musta ja turkki kiiltää niin kauniisti. Se on muutenkin hirmuisen huomion kipeä nyt jo. Pyytää pois pentupediltä ja sitten nukahtaa viereen. Ja kaksi ovat musta-valkoisia kuten äitinsä. Valkoisella kaulaliinalla.

Isä on Dali, sellainen musta, pirteä havanais siksi varmaankin on kaksi aivan mustaa.

Mutta kaikki ovat niin kauniita ja nyt kun näkevät niin osaavat jo pyytää syliin.
Ovat niin suloisia ja niin syötävän ihania vauveleita.

Ihminen on paha

Kauhea lenkki hauvan kanssa kun mennään läheisen puiston halki niin tulee joku nainen vastaan ja kovalla äänellä sanoo, että älä tuo koiraa tänne, että täällä on myrkkyä kun puluja on kuollut siihen erään ison puun lähelle.
No, sanoin, että en anna koirani ottaa maasta mitään, että vain oikaisemme tästä. Ja niin sitten kävelimme siitä ja kun näin ne kuolleet linnut niin tuli niin paha olo vaikka (tunnustan) en ole koskaan pitänyt puluista erikoisemmin. Mutta niillä on synnyttyään oikeus myös elää siinä missä meillä ihmisilläkin.
Paikalle tuli juuri poliisi tämän naisen kutsumana tarkastamaan tilannetta. Mutta mitäpä he voivat tehdä muuta kuin korjata linnut pois ja toivottavasti kuitenkin veivät ne johonkin tarkastukseen sen lintuinfluenssan vuoksi.

Sitten jatkoimme matkaa ja tulimme kotiin lenkin jälkeen toiselta puolen taloa ja voi kamala!!!! taas näin juuri kuolleen lokin kahden parkkeeratun auton välissä. Näytti kuin se olisi pudonnut taivaalta siihen. Voi miten teki pahaa.

Siellä lenkkiä tehdessämme pysähdyin jokaisen koiran omistajan kohdalle ja kerroin mitä oli tapahtunut ja varoitin, että katsovat ettei heidän koiransa ota maasta suuhunsa mitään, mistään.

Noin kaksi vuotta sitten kuoli eräs mäyräkoira täällä ihan tuolla toisen puiston lähellä asuva kun silloinkin oli joku laittanut ilmeisesti rotanmyrkkyä joidenkin makkara- tai lihapalojen kanssa houkuttimeksi.

Miten voi kukaan ihminen olla niin julma??? Vaikkakin täällä asuu jos jonkinlaista ihmistä mutta silti.

No, jotain hyvääkin. Sain eilen ensimmäisen kännykkäni jossa on kamera. Tuntuu kamera tosi hyvältä siis ottaa hyviä kuvia. Se on niin ihana ja olenkin ottanut jo Lucasta monta kuvaa kun olemme ulkona kun hän leikkii vielä ison pömppönsä kanssa ja yrittää kovasti juostakin vaikka heittelen kyllä sen kiveä ihan vaan lähelle. Luca kun rakastaa kun heitän sen kiven, että hän saa sen hakea ja taas mamman pitää se heittää. Se on Lucan lempipuuhaa ja vaikka millaisia hauvoja menisi ohi niin se ei näe mitään muuta kuin sen kiven.

Enää olisi Lucalla edessä noin kolme viikkoa ennen synnytystä. Kyllä on tämä aika mennyt pian. Ja tyttö alkaa olla masunsa kanssa aika iso jo. Olen nähnyt kaksi kertaa unta, että Luca olisi jo synnyttänyt ja sitten heräsin molemmilla kerroilla ja etsin Lucaa, että missä mahtaa nukkua varmistaakseni, että se oli vain unta. Jännitys varmaan ja aikamoinen huoli koko ajan raskauden kehittymisestä tekee tepposensa uniinkin.
Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että kaikki menisi hyvin ihan loppuun asti ja synnytys olisi suht nopea ja, että pennut olisivat riitävän pieniä mahtuakseen maailmaan aiheuttamatta tytölle liian kovia kipuja ja mitään ylimääräistä ongelmaa. Se on suurin toiveeni juuri nyt.
Olen enkeleillekin jutellut siitä ja pyytänyt heidän huolenpitoa tytöstä myös. Joten turvaan nyt tuonne ylös ja pyydän Lucalle tukea ja hellää huolenpitoa.

Lämmin perjantai

Niin hieno ilma ollut koko päivän. Aurinko paistanut ja asteita ollut yli 20.

Chrisu tuli mummille taas yhdeksi yöksi ja nyt pitäisi alkaa nukkumaan mutta jokeltelee vaan sängyssä.
Hänellä on tapana pitää sellainen oma juttelutuokio ennen nukahtamista.

Lucakin on niin mielissään kun tyttö tuli mutta samalla myös hiukan mustasukkainen.
Nähtiin Sirkkakin Tarun kanssa ulkona ja Taru olisi niin halunnut riehua Lucan kanssa kuten ennen tekivät mutta nyt kun on se masu jo suurempi jonkin verran niin varmasti painaa vähän eikä halua enää juosta.

Christiina on sellainen hymytyttö vaikka ensin alkuun oli hyvin totinen eikä paljon hymyillyt, nauramisesta puhumattakaan. On varmasti jo tottunut minuun ja niin herkästi väläyttää hymyn.
Christiina on niin hyvän tuulinen tyttö ja kova syömään.

Kävin eilen enkeleiden sivuilla pitkästä aikaa kun on sellaisia kaikkia sivuja niin paljon ettei ehdi joka paikkaan. Jätin sinne Niksulle viestiä joten pitäisi varmaan käydä katsomassa jos hän on laittanut jotain minulle päin. Niksullakin on netissä pyöriminen jäänyt hiukan vähemmälle.
Voi kun olen luvannut joku päivä mennä hänta tapaamaan mutta en ole vielä saanut itsestäni irti niin paljoa.
On ihan huono omatunto asiasta. Mutta vielä minä sinne asti menen. Niksu asuukin vähän kauempana ja junalla pääsisi hyvin sinne. Tietty omalla autolla myös.

Tuli niin surullinen olo kun luin tuolta foorumilta, että Idalla on vyöruusu. Se on kuulema hyvin kipeä ja särkee kovasti. Jos on vaikka huono kunto potilaalla niin saattaa levitä koko kehoon. Yleensähän se tulee vain kehon toiselle puolelle ja sellainen ihminen saa sen jolla on ollut vesirokko. Ja se voi tarttua sellaiseen ihmiseen jolla ei ole ollut tätä rokkoa.
Toivon niin kovasti, että Ida ei olisi kovin kipeä ja täytyy pyytää enkeleiltä, että auttavat häntä. Ida varmaan ottaisi mielellään vastaan enkeleiden avun.
Arkkienkeli Raphael on parantamisen enkeli.Tarun mukaan hän kantaa kultaista voidetta vaivojen hoitamiseen. Ja juuri sitä nyt tarvitaan ja lisäksi rakkautta paljon.

Huomiseen taas....... Lämmintä lauantai päivää kaikille.

Iloa, valoa ja enkeleiden rauhaisaa suojaa
anne

Kommentti lukijalta

Jos haluat kirjoittaa kommenttia kirjoitukselleni niin katsopa tekstin alle missä on viiva ja viivan alla on merkintä esim. "0 kommenttia".
Klikkaa sitä ja kirjoita. Niin helppoa, eikö?

Laitoin tämän ohjeen varmuuden vuoksi kun ovat blogit niin erilaisia, että käytyään yhdessä ei tarkoita, että osaat toisten blogien käytön.

Nyt mukavaa torstai-illan jatkoa!

Äidin pallerot

Tässä on minun edellinen hauvani (vasemmalla) joka oli niin hurjan kiltti ja samanlainen kovasti luonteeltaan kuin nykyinen hauva.

Teetin silloin kahdet pennut Ghialla ja ne olivat todella suloisia pikku palleroita, syntyessään vain 90-120 grammaisia.

Ja nyt on Luca tyttö (oikealla) niin raskaana, niin raskaana....... Ihan mielettömän iloinen olen. Eilen tunsin ensimmäisen kerran liikkeeitä masussa, vaikka lääkäri kyllä sanoi, ettei niitä välttämättä tunne tai näe ollenkaan. On niin yksilöllistä, tietty. Kuvassa Lucan kanssa leikittiin ja hän on olevinaan niin hurjana. On noin 12 viikkoinen, suloinen, määrätietoinen pentu.

Ruoka on alkanut maistua hyvin ja määrä on selvästi suurempi kuin yleensä oli.
Juttelin Lucalle, että tekisi pieniä vauvoja ja mielummin niitä monta kuin vain pari ja isoja.
Luca on ensisynnyttäjä vaikka on jo 3,5 vuotta ja siksi olisi pienet vauvat tervetulleita. Olisi synnytys helpompi kun ei olisi pääkään kovin iso sitten.

Täytyy alkaa hankkia kaikenlaisia tavaroita, joita tulen mahdollisesti tarvitsemaan. Osaa tarvitsen varmasti mutta esim. äidinmaidonvastike on oltava varalla jos ei jaksa pentu itse taistella nisälle. Ja vaaka, sellainen digitaalinen keittövaaka, joka näyttää ihan pienet painot myös.

Synnytyspeti täytyy rakentaa mutta laudat ovat jo valmiina. Niin ja täytyy ostaa patja sinne petiin. Meillähän onkin ihan lähellä sellainen kauppa mistä saan edullisesti hyvän vaahtomuovipatjan.
Voi tätä onnea niiden pentujen vuoksi.

Jounille soitin ja kysyin, että miten mamma jaksaa ja onko hän kuinka huonona dementiansa vuoksi. Ei kuulema ole.
Mutta veljeni tuntien hän ei välttämättä edes huomaa mitään joten täytyy jossain välissä saada aikaa ja mennä käymään siellä maalla. Vaikka menisin kuin soitellen sotaan ja yritän varautua kaikkeen mutta saas nähdä mitä tuleman pitää.

Enkelit voisivat auttaa nukkumaan, sillä on niin pyörinyt päässä kaikenlaista, että on nukkuminen jäänyt huonolle. Täytyy vielä illalla pyytää uudelleen ja rauhoittua ja meditoida. Jospa sitten saisi nukuttua.
Sen tiedän, että saan apua tuolta taivaan sinisen kannen reunalta.

Kuukauden verran on vielä aikaa siihen h-hetkeen. Ihan tarkka laskettu päivä on 9. elokuuta mutta se on vain suuntaa antava.

No.... nyt vähän töllöä katsomaan.

Vauvojen odotusta

Tässä olen minä noin 12 viikkoisena.

Ja nyt minusta tulee äiti. Niin se tuo mamma sanoi vaikka en itse siitä vielä mitään ymmärrä.
On kai se vatsa kasvanut kun mamma sitä jatkuvasti silittelee ja juttelee, että "hoidetaan sitten Lucan vauvoja yhdessä".
Onneksi! Koska niitä voi tulla vaikka 8 vauvaa!!!
Herttileeri sentään! Ei tule vapaa-ajan ongelmia.
Miten minä yksinhuoltaja äitinä jaksaisin ja ehtisin kaikkea yksin. Hyvä kun on mamma auttamassa.

Ruokahalukin on nyt alkanut kasvaa. Yleensä tuo mamma on huolissaan kun en syö kuin kerran päivässä ja sitten yöllä raejuuston ja papanoita.

Nyt menee kaksi ja eilen jopa kolme ruokailukertaa.
Taitaa olla kamala kasa niitä pieniä vintiöitä. Ja hyvä olisikin, että olisivat sillä tavoin pienempiä ja synnytys sujuisi kuin leikkiä vaan. Vaikka ensisynnyttäjänä minua kyllä vähän hirvittää. Ei muuten mutta mamma sanoo usein, että "teepäs tyttö monta vauvaa niin on helpompi saada mahtumaan ulos."

Oh-hoh!
Vielä pitäisi kuukausi jaksaa kuunnella mamman höpinää, että "kuinka hienoja vauvoja minulla on vatsassa." Että se jaksaa.
Taitaa odottaa ja jännittää enemmän kuin minä itse.

Mitenköhän sitä lyllerretään kahden-kolmen viikon kuluttua? Mahtaa maha painaa!
Mutta kyllä meillä hauvoilla käy tämä raskaus hätäisesti. Kaksi kuukautta ja pesue on valmis joten se h-hetki on noin 9. elokuuta.

Jos pesue tulee äitiinsä niin on niitä monta kun minullakin oli 7 sisarrusta. Mutta oli se kivaa kun oli aina joku leikkikaveri hereillä.
Samahan se oli kuulemani mukaan pesueen isällä monta sisarrusta. Se vaan on ihan musta havanais, eli toivon, että pennuista ainakin osasta tulisi musta-valkoisia, tai siis niin mamma toivoo.

No, palataan taas kun keksin jotain kirjoittamista.

Tyttö tuli kylään

Tompan tyttö tuli isin luo ensimmäisen kerran hoitoon ja hyvin se Tomi hoitaakin.
On tyttö niin sisukas luonteeltaan ja tietää mitä haluaa.
Ihanat ruskeat silmät ja naurava suu.

Päiväunille ei haluaisi mennä vaikka väsyttääkin mutta ehkä on vieras paikka outo kun ei ole ollut missään kylässä vielä ennen.

Mutta kyllä tämä tästä hiljalleen.

Luca on mustasukkainen ja kun syötin Christiinalle banaania niin Lucakin halusi ja kun tarjosin niin söi banaania ihan kuin olisi syönyt sitä aina vaikka oli ensimmäinen kerta.

Christiinalla on jännä tapa tehdä sellaista tekoyskää ja kun sanoin, että virkani puolesta ja tein samanlaista ääntä niin tyttö katsoi ensin ja matki perässä.
On sellainen pieni apina. Matkii kaiken minkä vain osaa.

Rakas päiväkirja

Enpä olisi uskonut, että joskus sanon näin.

Jaanalta tuli viesti, että mammalla on dementia edennyt ja hän on tullut hankalaksi.
Täytyy ensin itse selvittää kuinka hankalaksi mutta kukahan alkaa hoitaa mammaa jos se tulee ajankohtaiseksi kovinkin pian.

Täytyy alkaa netistä etsiä kaikkea mahdollista tietoa mitä saan dementiasta, että voisi jotenkin varautua tulevaan. Vaikka kauan epäilin jotain kummaa olevan menossa mutta en olisi uskonut, että se olisi dementiaa ja varsinkin kun mamma itsekin siitä ikään kuin pilaili, että on tainnut dementia iskeä kun ei muista enää mitään. Niin hänellä oli tapana sanoa vielä kolme vuotta sitten.

On niin monia kysymyksiä mielessä, että miten se etenee ja kuinka pian ja kaikkea mitä päähän voikaan pälkähtää.

Milläköhän tästä kaikesta taas selviää?
Ei ole helppo sairaus varsinkaan läheisille. Topi ei varmaan jaksa eikä osaakaan hoitaa toista kun on ollut se hoidettava enemmänkin Topi itse.
Täytyy pyytää enkelit apuun vähän auttamaan jaksamista etten sure itseäni ihan sairaaksi.

Wappu meni

Niin sitä mennään kesää kohti oikein tohinalla.
Vappu tuli ja meni enkä halunnut lähteä mihinkään joten katselin tv:tä ja tein ruokia pakasteeseen. Tulikin hyvää makaronilaatikkoa ja lasagnea.
Mökillekin olisin halunnut mennä mutta on tuo selkä taas kiukutellut siihen malliin ettei paljon autossa istuminen nyt maistu.

Pesutuvassakin pääsin viimein käymään kun oli jo vihdoin korjattu kuivuri. Kyllä se taas kesti. Ja on kurjaa kun se on jatkuvasti ollut rikki nyt kevään aikana.

Vihdoin pääsivät jääkiekon MM kisat käyntiin. Odotan kovasti Suomen pelejä. En ole niin kovin kiinnostunut muista paitsi tietty sitten kun aletaan lähestyä loppupelejä.
Suomen viimeisin mm titteli vuonna -95 oli niin upea juttu, että vieläkin muistan sen kuin se olisi tapahtunut viime vuonna.
Nyt olisi jo Suomen aika ja vuoro saada kultamitali.
Edellisen kerrankin se tuli ikään kuin salaa. Ja sitten se Ruotsin hieno ele kun antoivat meille heidän voittolaulunsa. Se oli niin hieno ele meidän rakkaalta viholliselta.

Ilmat ovat olleet kauniit jo kolme päivää ja asteita on mittarissa ollut noin +20. Tänään tuntui tosi lämpimältä ja tuntuu yökin olevan niin mukavan leuto.

Aamulla Lucan kanssa mennessämme aamupisulle löysin jonkun laukun ja tavarat olivat pitkin mäkiä. Laukussa oli olutta ja kännykin mutta en viitsinyt enää raahata sitä kotiin ja alkaa etsiä omistajaa kun se ei ole täällä tuottanut ennenkään tulosta. Se on ihme miten ihmiset vähät välittää tavaroistaan.

Roskaa oli niin paljon pitkin puistoja, että tuntui kuin olisi asunut sikalassa. Oli uutisissakin siitä oikein juttua miten paljon tänä vuonna on roskattu. Puolet enemmän kuin viime vuonna. Ja veronmaksajat senkin maksaa. Vaikka roskiksia on meidänkin kulmilla sekä isoja että pieniä niin eivät vaivaudu viemään omia roskiaan niihin. Oli niin kauhean näköistä.

Ajatukset suvessa

Kevään tuoksu oikein tuntuu kasvoilla kun menee ulos.
Aamulla oltiin lenkillä puoli toista tuntia eikä olisi
millään meinattu tulla kotiin.

Innostuin kamalan paljon taas istumaan koneella ja etsimään kuvia luonnosta. Löysin niin upeita kuvia Suomestakin, että VAU!

On tämä kotomaa niin kaunis ja erikoisesti kesällä.

Suvivirsi on ollut tänään mielessä ja tuntuu, että eihän koululaisilla ole enää mitään kivaa kun koulun päätteeksi ei lauleta Suvivirttä.

Jotkin asiat saisivat olla ja pysyä mutta hidastaa kuulema kehitystä.
Mielestäni kehitys menee niin kovaa vauhtia eteenpäin ettei ole väliksi vaikka vähän hidastuisikin, ei sitä edes huomattaisi.

Ukko ja perhe ovat maalla ja pyysivät sinne meitäkin mutta oli este eikä voitu mennä nyt.
Ovat kaataneet 17 isoa mäntyä ja olisi roskienpolttoa ja puiden pilkkomista, klapikoneella siis.
En ole vielä ikinä sitä konetta käyttänytkään, nähnyt vaan kuinka näppärä se on.
Hoituu homma nopeasti ja säästyy selkä ja vahingot kirveen kanssa.

Nyt kahvin keittoon.
Ai niin, piti sanomani, että ulkona lämpötila on +12,4 astetta eli hurjan lämmin.
Tiistaiksi lupasivat tänne etelään +17 tai jopa lämpimämpää.
Sen näkee sitten.

Tässä eräs....

....itse kirjoittamani runo.
Nimeä sillä ei vielä ole mutta kunhan pälähtää mieleen joku mieluinen niin lisään sen heti.

Niin on kaunis taivas yllä maan
ja sen pilvet pinnalla järven.
Luokse kauas enkelten pääsen
kun istun hiljaa ja silmät suljen.

Se lohtua tuo aikaan tähän
kun huomassas Sun viivyn vähän.
Kuulen laulun kauniin enkelikuoron
kun rauhallisin mielin istun päällä ruohon.

No niin....

taas on vierähtänyt aikaa kun tätäkin olen viimeksi päivittänyt mutta eihän tästä pidä stressiä ottaa.

Tomppa osti auton ja on niiiiin ihanaa taas ajaa edes silloin tällöin.
Katsoin juuri eräänä päivänä, että kuinkakohan kauan mulla on mahtanut tuo ajokorttikin olla?
Voi kun olenkin vanha ja sen näkee tietty siitä, että pojat ovat jo aikuisia ja molemmilla nyt sitten oma muksukin. Plus ajokortin ikä kertoo paljon kuinka kamalan vanha jo olenkaan. Sain sen kortin vuonna yksi ja kaksi ennen nappisotia eli 1976. Hui kamala!

Nyt pääsee Espooseenkin käymään helpommin ja onkin tosi mukavaa kun saan ihan oikeesti hoitaa sitä pientä vesseliä siellä. Ukko tykkää kovasti olla ulkona ja minä sitten vetelen häntä polkupyörän kanssa. Sitten välillä keinutaan ja lasketaan liukumäkeä.
Kerättiin leskenlehtiäkin kun oli niin ihana ilma ja aurinko paistoi. Ukko niin mieluusti vei niitä äidilleen eli sille minun miniälle. Joutuu ressu olemaan paljon nyt ihan pedissä kun on silmä leikattu ja täytyy jokusen päivän olla ihan vaan hissukseen ja pimeässä.
Ukkoa se ei näy ihmeemmin haittaavan vaikka äiti onkin sängyssä koko ajan. Ulkona ajellessa juttelin, että viedään äidille kukkia kun hän on pipi. Sen kuullessaan Ukko laittoi heti käden silmälle ja sanoi aijai.

On se niin fiksu vesseli.
Eräänä päivänä ajaessamme neuvolan ohi Ukko sanoi ensin että aijai ja sitten laittoi käden kankulle johon tuumasin, että niin, sinut on rokotettu siellä. Mua olis niin naurattanut mutta yritin olla näyttämättä sitä.
Sillä on niin hyviä oivalluksia ja ymmärtää ihan hirmuisen paljon kaikenlaista. Se tietty johtuu siitä kun äitinsä on kertonut paljon asioita ja puhuu paljon Ukolle.

Siellä on vähän sellainen maalla olemisen fiilinki kun on metsää ympärillä ja asukkaita ei ole kuin muuraispesässä toisin kuin täällä missä itse asun.

No niin, taas tulee vettäkin ja ilma oli aamulla niin kylmä, että tuntui kuin tulisi talvi takaisin. Mutta kyllä meidän pitäisi olla kesää kohti menossa.
Saapas nähdä millainen kesä meille tulee kun joku oli ennustanut, että saadaan Suomeen kylmä kesä tänä vuonna.
Sitäpä jäämme odottelemaan!

Pääsiäinen loppusuoralla

Tavallaan on tosi kiva palata normaaliin päiväjärjestykseen.

Eilen oli kivaa käydä vanhemman pojan luona kun on auto. Olen niin itse tottunut kun aina aiemmin minulla on ollut oma ajopeli ja nyt se tuntui niin ylellisyydeltä. Mutta kyllä oli mukavaa.

En tiedä miksi mua niin raivostutti kun tv:stä tuli yhtenä päivänä joku ohjelma jenkeistä ja joku mies sanoi siinä muistaakseni skoolaten ystävien kesken, että "otetaan maailman kauneimmalle maalle". Ai miten niin??
Mielestäni jenkkilä ei vedä vertoja missään kohtaa esim. Suomelle. Tai Norjalle, Ruotsille ja monelle muulle maalle joissa on ensinnäkin neljä aivan erilaista vuodenaikaa. Se on meillä niin suuri rikkaus.
Itse en osaisi kuvitella asuvani jossain maassa jossa on vaikkapa lämmin ympäri vuoden, kyllästyisin.

Toinen ihan kamala asia on tuo Kiinan juttu.
Minkä ihmeen vuoksi jo valmiiksi isojen maiden täytyy yrittää haalia lisää maata kuten Kiinan Tiibet kun ei saa pidettyä hanskassa sitä tämän hetkistä kansaansakaan ilman kamalia ihmisoikeus rikkomuksia.

Aion boikotoida olympialaisia ja mielenkiinnolla seuraan kuinka käy olympiakomitean. Enkä muutenkaan osta mitään missä on valmistusmaa Kiina. Ei ruokaa, ei vaatteita, ei mitään.
Kuinkakohan monta urheilijaa menee ikään kuin kisoihin eikä aiokaan suorittaa tehtäväänsä. Mielestäni se olisi yksi tapa näyttää niin konkreettisesti kuin mahdollista Kiinalle, että kun sen ei tarvitse pitää lupauksiaan niin miksi urheilijan tarvitsisi?
Kiinahan lupasi, että jos he saavat kisat niin he laittavat kuntoon ihmisoikeusasiat. Kuinkas onkaan käynyt?
Asiat vaan pahenevat.

Nyt sitten nähdään mihin on olympiakomitean "vanhoista parroista".

Tomppa ressu on varmaankin aikamoisessa kuumeessa kun niin paleli. Nuha on kamala ja nenä ja nenän alus on punainen kuin Petteri Punakuonolla :))

Kaikki te jotka menette töihin taas aloittamaan uutta viikkoa, toivotan oikein mukavia työpäiviä.

Täytyy korjata

tuon edellisen tekstin virhe jossa kerroin, että Jyrki Hämäläinen oli kuollessaan 55 -vuotias ja joka ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Mulla on korvissa vikaa tai sitten maikkarin uutisissa sanottiin väärin mutta tarkkasilmäinen poikani huomasi virheen ja kiitos siitä sillä onhan se korjattava. Eli siis tämä Suosikkilehden entinen päätoimittaja ja promoottori oli kuollessaan 65 -vuotias.

Taitaa tulla aikas kylmä pääsiäinen mutta ei se mitään kun se kesä kuitenkin lähestyy.... jeeeee!
Muistini mukaan usein pääsiäisen jälkeen alkaakin jo sitten lämpiämään ilma ja jos tulee takapakkia niin kumma kyllä se osuu hyvin usein juuri vappuun kun aina odotetaan, että se olisi ikään kuin sellainen kesäkauden avajainen jolloin ilmat alkavat siitä sitten vieläkin enemmän muistuttaa kesää.

No niin....... taidan mennä tiskaamaan mutta harmi kun en voi imuroida kun tuo Tomppa nukkuu enkä halua silloin mekastaa. Tomppakin menee taas ensi yöksi töihin vaikka olisi vapaa mutta päätti tehdä ylitöitä kun voi. Ahkera poika.
Joten antaa hänen nukkua........

Taas on ilta

Heippa vaan kaikille!

On tullut taas tänään popsittua noita pillereitä ja on pää ihan sen tuntuinenkin.
Menee aina niistä vähän "nuppi" sekaisin mutta tavalla joka ei ihmeemmin vaikuta normaaliin käytökseen.

Kamala mikä uutinen taas tuli juuri maikkarin uutisissa: Suosikki -lehden entinen päätoimittaja Jyrki Hämäläinen on kuollut tänään kotonaan Espoossa äkilliseen sairaskohtaukseen joten se on varmaankin ollut sydäninfrakti.
Hänelläkin elämä on ollut aina niin kovin hektistä enkä tiedä onko hän ollut kova kallistelemaan pulloa. Hän oli vasta 55 -vuotias.
Rauha hänen muistolleen.

Niinhän se on, että täältä lähdetään kun on aika.
Itse en kyllä haluaisi sitä vielä moniin vuosiin.
Ja syy siihen on, että kun on tuo pojanpoika. On niin kivaa seurata kun hän kasvaa ja kehittyy ja samoin on Tomin tyttö. Tai siis katsotaan nyt.

Minulla on taas tosi kova inspiraatio tullut tähän kirjoittamiseen. Olenhan sitä kirjan kirjoittamistakin suunnitellut jo jokusen vuoden mutta kun aihe on vielä hakusessa. Tai olisihan minulla muutama mutta kun en ole osannut päättää kumpi olisi parempi ja pitäisi vähän taustatyötäkin tehdä.
Voisihan se kirja olla ihan vaikka toinen vaihtoehdoista eli jonkinlainen jännäri niin se olisi ihan vaan fiktioon perustuva joten taustatyötä ei tarvitse juurikaan.
Laittaa vaan ensin paperille tärkeimmät asiat ja juonen ja sitten antaa mielikuvituksen laukata.
Voisihan sitä sitten lähettää sen luettavaksi johonkin kustannusyhtiöön. Tai siis niin tekisinkin.
Jos se ei olisi heidän mielestään painokelpoista tekstiä niin eihän se mitään ota jos ei annakaan.

Taidan kyllä siirtää vielä sen aikaa, että kun saan oman tietokoneen niin sitten voi istua siinä ihan rauhassa aina kun on inspis kirjoittaa.

Pääsiäiseksi luvattiin vähän ei niin mukavaa ja lämmintä ilmaa mutta toivottavasti alkaa pääsiäisen jälkeen sitten kevät oikein kohinalla. Aurinkoa ja kuivaa ja pari viikkoa ainakin ilman sateita. Voi kun se olisi ihanaa!!!!

Tomppakin sai auton viikonloppuna ja on niin innoissaan siitä. Ja niin olen minäkin. Eniten oikeastaan sen vuoksi kun hänellä on ollut työmatka niin hankala. Ensin ratikalla ja vaihto junaan ja sitten vaihto bussiin. On aikaa mennyt myös töihin mennessä noin 1,5 tuntia mutta on hän sitkeästi matkustellut julkisilla vaikka aiemmin hänellä on ollut auto yleensä aina.
Puhuttiin juuri tänään, että nyt on kiva viikonloppuisin kesälläkin mennä vaikka Salmenkartanoon silloin tällöin makkaranpaistoon ja Luca pääsee siellä uimaan kuten myös me itse.
Tai vaikka Seurasaareen katselemaan oravia. Luca tykkäsi viime kesänä kun kävimme kiertämässä sen saaren ja oli meillä tietty pähkinöitä mukana joita oravat hakevat ihan kädestä ja kyllä Lucalla oli ihmettelemistä. Se olisi halunnut mennä juoksentelemaan niiden kanssa mutta ovat akoja jos on koiria lähellä. Oli syötettävä niitä Tomin kanssa vuorotellen jolloin toinen piti Lucan aina vähän pidemmällä.

Ja onhan niitä kaikkia kivoja paikkoja ihan täällä Etelä-Suomessakin.
Niin ja nyt pääsen pitkästä aikaa kalastelemaan. Ihanaa.

Sitä vaan odottelemaan.

Nyt taidan alkaa etsiskelemään niitä kaikenkarvaisia "fiksuja" keskustelufoorumeita. Sellaisia joissa on myös ihan aikuisia eikä vaan teinejä. Olen sen verran eri aaltopituudella ikäni vuoksi, että kaipaan vähän aikuisempaa jutustelu seuraa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja oikein munarikasta pääsiäistä!

Minä ja mun letut

Voi kun taas petyin itseeni kun piti tehdä pinaattikrepsejä ja kun aloin tehdä pinaattilettutaikinaa niin huomasin, että jukran pujut mullahan on jauhot ihan vähissä.
Sama pää kesät talvet eli mun piti ostaa niitä vehnäjauhoja jo kaksi viikkoa sitten mutta enpäs ollut ostanutkaan ja niinpä tuli taikinasta liian löysää ja kun yritin sitä paistaa niin ottaa vähän kiinni pannuun ja ei hyydy kuten pitäisi.
Ei se auta kun siirtää huomiseen krepsien teko kun saan lisää niitä jauhoja.
No..... sattuuhan sitä mutta kyllä olin niin pettynyt tuohon mun muistiin kun se ei oikein aina pelaa tai sitten se pelaa väärään aikaan ja väärässä paikassa. :))

Olen sentään jotain saanut tänään aikaiseksi.
Pesin Lucan ja nauratti oikein kun mulla on vessassa sellainen pesuainepullo mihin aina blandaan Lucan pesuaineen valmiiksi.
No, menin vessaan tarkistaakseni, että ainetta on riittävästi ennen kuin otan Lucan syliin ja kannan wc:hen.
Tyttö tuli perässä kun menin tarkastamaan sitä ainetta ja ei tarvinnut kuin hiukan nostaa sitä pulloa korissa jossa sitä säilytän mutta Luca huomasi sen ja saman tien kääntyi ja tuli olohuoneeseen ja painui sängyn alle. Hän kun ei ihan kamalasti tykkää kun pitää mennä suihkuun. Suihkun jälkeen kylläkin tykkää kovasti riehua pyyheliinan kanssa. On se niin fiksu tyttö ja kaikki se huomaakin!!
Nyt on kuitenkin puhdas, kuiva ja jonkin verran jo harjattukin ja voi kun hän on niin nätti.

Pesen Lucan hampaat sillai, että laitan haaleeta vettä kulhoon ja käytän sähköhammasharjaa (tykkää siitä enemmän kuin tavallisesta). Otin kyseiset tavarat ja laskin olohuoneen lattialle niin heti tuli Luca siihen harjan viereen istumaan ja odottamaan, että jokos pestään. Mutta se on kiva kun Luca ei inhoa hammaspesua ennemminkin tuntuu, että se tykkää siitä.
Se harja on sellainen hyvin pehmeä ja sillä saa paljon helpommin pestyä kuin tavallisella mekaanisella harjalla hankaaminen. Sen koneen harjahan liikkuu tosi pian edes takaisin ja näin ollen tulee hampaat puhtaammiksi kuin tavallisella harjalla.
On sitä joku joskus ihmetellyt ja naureskellut mutta lääkärikin oli sitä mieltä, että hyvä jos vaan antaa pestä sillä. Siitähän se on kiinni mitä noille kullanmuruille opettaa pienestä pitäen.

Kun isäni kuoli vuosia sitten ja häneltä jäi sellainen perhoskoira tyttö, Assi, niin mummi otti Assin hoitaakseen ja seurakseen ja vaikka tyttö oli jo 8-vuotias niin mummi opetti, että aina illalla Assi tuli wc:hen kutsusta ja istui pöntön päällä ja niin pesi mummi siltäkin hampaat vaikka mun isä ei ollut sellaista koskaan opettanut. Että oppii ne vanhatkin koirat uusia temppuja.

Voi näitä mun romaaneja........ mutta kun piruparka tykkään niin kovin kirjoittelusta ja aina kun vain on hetkenkin helpompaa istua niin on ihanaa kirjoitella.

Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan kirjaa jota olen suunnitellut jo useamman vuoden. Aihe vaan on jotenkin niin hakusessa. Tai olisi niitä montakin mutta kun en osaa päättää mikä olisi paras.
Ongelmansa jokaisella :))

Nyt saa tämä löpinä riittää...... Voisin oikeastaan mennä kiusaamaan Niksua ja kirjoittaa hänen blogiin toisen romaanin :))

Otin blogista pois sellaisen eston, että ei ole pakko kirjautua jos haluaa jotain mun pölpötyksiin vastata/kommentoida.

Niin, että kommentoikaa..... niitä on myös kiva lukea.


Ihanaa alkavaa uutta viikkoa kaikille.

Heippa taas

Yritin vähän muokata tätä sivustoa taas mutta en ole ihan tyytyväinen vieläkään kun muokkaus mahdollisuudet ovat niin rajallisia. Tietty jos alan muuttamaan oikein noita html -koodeja niin ehkäpä onnistuisin saaman enemmän "oman" näköisen sivuston.
No, täytyy joku päivä alkaa perehtymään niihin enemmän.

Juttelin jokin aika sitten vanhemman pojan kanssa Skypen kautta ja oli se pikkuinen ihana vesselikin siinä hääräämässä kunnes söi ja sitten tuli päiväunien aika. On hän niin suloinen ja aina niin hyvän tuulinen. Kova poika hääräämään ja niin omatoiminen, osaa itse vaihtaa dvd levynkin ja muutenkin käyttää jo kaikenlaisia elektronisia vempaimia ihan eri tavalla kun vertaa omien poikieni lapsuuteen, puhumattakaan oma lapsuudestani. Vaikka osasin minäkin vaihtaa tv kanavan sitten kun meille tv tuli :)) .

Aloittaessani tätä blogia oli tarkoitukseni laittaa ylös aina säätietoja, että jos joskus myöhemmin haluaisin seurata esim. muuttuvaa säätä täällä lintukodossa mutta se on jäänyt.
Täytyy varmaan joku päivä mennä oikein varta vasten ostamaan sellainen Vuosikirja joka toimii 10 tai 20 vuotta. Siitä näkee helpommin sään kehittymistä vuosittain ja aina samana päivänä kuin aiempina vuosina. Olikohan kamalan vaikeasti sanottu????
Älä ihmettele jos et ymmärtänyt, en ole ihan varma ymmärsinkö itsekään :D .

Voi kun täällä blogissa on niin monia sanoja joiden tarkoituksesta minulla ei ole hajuakaan. Esimerkkinä "blogitekstin luokkatunnisteet". Mitäköhän ihmeellistä sekin tarkoittaa???? Kunpa tietäisi.

Naistenpäivä meni ja kävin Ystäväni Niksun sivuilla josta jäi kiva lause mieleeni. Niksu oli taas tapansa mukaan laittanut sinne kaikkea kivaa kuten tämä: Jos haluat aamiaisen vuoteeseen, nuku keittiössä.

Siellä oli muutakin kivaa mutta en muista nyt juuri muuta.
Muokatessani sivuja yritin etsiä koneeltani kaikkia kivoja kuvia joita olisin halunnut laittaa vielä lisää mutta kun tämä on nuoremman pojan kone ja minun koneen hajottua otimme kovalevyn tähän koneeseen jotta voin käyttää kaikkea omaa kamaani mutta en tiedä mihin ihmeeseen ne on laitettu sillä en niitä löytänyt.
Täytyy odotella, että Tomppa herää niin kysäisenpä tätä "kadonnutta" kansiota. Siellä on nimittäin kaikenlaisia kauniita kuvia ja muuta rekvisiittaa käytettäväksi mihin milloinkin niitä tarvitsen. Olen sellainen säästäjä jotta voin aina tarpeen tullen kuvittaa maileja ja muita.
Näillekin sivuille kaipaisin esim. hymiöitä lisättäväksi silloin tällöin. Mutta täällä ei ole sellaista valikkoa mistä niitä saisi lisättyä.
Auttaisikohan jos laittaisi palautetta sivujen ylläpitäjille? Täytyy kokeilla.

Olen tänään todella lyönyt läskiksi kaikki kotityöt. Sängyn olen pedannut mutta tiskit odottavat kiltisti keittiössä vaikka ei minulla olisi mitään sitä vastaan, että ne sieltä tiskaantuisivat itsellään. Olisi sitten siisti keittiö.

Olen ottanut jo kaksi "huumaavaa" pilleriäkin tänään mutta ainakin pystyn niiden avulla istumaan. Olisi niin nautinnollista istua koneen kanssa paljon enemmän. On jäänyt viime aikoina niin vähiin vaikka ihan hirmuisesti tykkään tehdä tämän kanssa kaikenlaista.

Pitäisi alkaa etsiä kaikenlaisia "huonoja" kotisivuja kaikenlaisilta yrityksiltä kun lupasin kerran sitä tehdä ja on niin mielessä jatkuvasti. Taidan pikku hiljaa alkaa täyttämään lupaustani sillä toivon mukaan työllistäisin sillä erään henkilön joka tarjoaa kyseisten sivujen palveluja. Siis tekee niitä sivuja yrityksille tai yksityisille.

Tätä tekstiä taas tulisi vaikka miten paljon mutta nyt taidan pitää paussin jatkan taas myöhemmin. Joten ..... see you!!!!

Ei hätiä mitiä.....

mun paksusuolesta otettujen koepalojen kanssa. Niiden puolesta kaikki on hyvin.
Lääkäri jonka hoidossa nyt olen on niin mielettömän kiva ja todella välittää, että selviäisi minkä vuoksi minusta tuntuu, että istun jonkun muunkin päällä kuin oman takapuoleni.

Joulukuun 7. päivä vuonna 2001 olin muuttamassa erästä kaveria Espoossa ja oli pakkasaamu ja hänen rapusta ulos tultaessa oli pieni alamäki ja tietysti liukastuin siinä ja oli kaikki nelja raaja ilmassa yhtä aikaa ja kaatuessani löin pääni todella kovaa siihen kovaan jäähän. Tämän jälkeen mulla oli häntäluu kipeä monta, monta kuukautta...... olen kertonut myös tämän jokaiselle lekurille jonka luona olen ollut. YKSIKÄÄN ei ole ottanut kuuleviin korviinsa mutta nyt tämä lääkäri sanoi ihan suoraan, että se menee hänen taitojensa ja tietämyksensä ulkopuolelle sen verran, että hän haluaa minun pääsevän viereisessä huoneessa työskentelevän fysiatrin vastaanotolle.
Niinpä hän pyysi odottamaan hetken ja meni käymään siellä kysyäkseen jos hän ottaisi minut vastaanotolleen.
JEEEEES....... pääsen sinne ja se aika on ensi kuun 14. siis noin kuukauden kuluttua.
Kysyin tältä sisätautien erikoislääkäriltä, että onko mahdollista, että se häntäluu olisi vioittunut tai jopa rikkoutunut siinä määrin, että se olisi alkanut myöhemmin (noin 9 kuukauden kuluttua) kivun jälkeen rustottua ja olisi tehnyt esim. suurehkon ruston tuonne takamuksiin joka siis tuntuu sellaisena pallona jos istuu. Hän sanoi, että se on todella paljon mahdollista koska se oli niin kauan kipeä. Ja ihmetteli kun sitä ei ole kuvattu.
Siinä vaiheessa olin aivan ällikällä lyöty ja kysyin heti, että eikö se siis näy magneettikuvassa joita minulle on tehty jo 3 tai 4.
Hän sanoi ettei näy koska se kuvausraja loppuu selkärangan alaosassa olevaan alimpaan nikamaan jotakuinkin.
NO NIIN ....... joten taas sain niin hyvää oppia.......... en luota tai usko enää edes Koskelan sairaalan fysiatrian ylilääkäriin. Hän sanoi ettei ole mitään vikaa. ja oli muutenkin ...... no....... sanoisin lievästi "turhanpäiväinen" ukkeli.
Sihteeri jopa tekee hänelle osan töistä vaikka siellä klinikalla käydessäni ei ollut muita potilaista joten tulin taas kerran vakuuttuneeksi, että mitä suurempi herra noissa kunnan hommissa niin sitä turhanpäiväisempi.

No niin.......any way..... valtakunnassa kaikki hyvin ja nyt vaan odotan ensi kuun puoli väliä ja joudun/pääsen taas varman yhteen valokuvaan (röntgeniin ) :))
Onhan se kivaa kun paljon valokuvataan. Tunnen itseni ihan huippumallikokelaaksi !!!!!! :))

Mutta.... nyt taidan aloittaa ison urakan tuon pikkuisen kakkatassun kanssa ja laitan hänet suihkuun.

Palailen myöhemmin kun ensin hoidan kaikki tärkeät asiat pois painamasta mieltä.

Ihanan aurinkoista päivää ja valoisaa kevään tuloa kaikille.
Ane

Päivät kipittää

Ja joskus niin nopeasti ettei meinaa oikein perässä pysyä.

Eilen kun olin ulkona hauvelini kanssa, tuntui niin keväiseltä ja oih!!! kuinka ihanalta tuntui se kummallinen valoilmiö jota auringoksi kutsutaan.
Tuntui ensimmäisen kerran, että nyt kyllä tulee kevät ja hurjaa vauhtia.

Maaliskuun 11. päivä lähestyy ja jännitys ikään kuin vähän kasvaa koko ajan. Mutta odotukset ovat korkealla, että koepalat jotka otettiin, olisivat ihan vain puhtaat.
No, eiköhän se niin käy. Vaikka olen kyllä ihan orientoitunut jollakin tapaa siihen, että kuulen tuloksista jotain ei ihan niin mukavaa. No..... se on sitten sen ajan murhe. Olen yrittänyt keskittyä vain normaaliin joka päiväiseen elämään ihan tavallisilla asioilla.
Ja nehän ovat minulle tietty koiran kanssa touhuaminen (tosin pitäisi taas pestä hänet) ja aikaa menee paljon tv:n katseluun. Minusta on tullut addikti siihen.
Ja on joka kerran niin ihanaa kun vanhempi poika käy miniän kanssa ja heidän pikkumiehen kanssa joka täyttää jo kohta 2 vuotta. Voi kuinka aika menee kun tuntuu, että vastahan se pikku ukkeli syntyi ja nyt jo kävelee ja puhuu jo kamalan paljon sanoja. Ja on hän niin fiksu. Kerrasta muistaa kaikenlaista kun juttelen hänelle. Voi että, kohta 2 v. Iso miehen alku jo.

Ai niin........ sain vihdoinkin ne ihanat dvd:t, tohtori Housen molemmat kaudet. Ne on niin mielettömän hyviä ja kun olen niin House fani.
Joskus kun ei saa oikein unta niin on kiva katsella niitä. IIIIIIhanaaaaaa.
Yleensä sitten nukahdan jo toisen tai kolmannen jakson aikana.

No niin....... voisin lopettaa vaikka suuresti ihailemani mäkihyppäjä Matti Nykäsen tokaisemaan kysymykseen: Missä me ollaan ja olenko minäkin siellä? :))

Aurinkoa ja valoa kaikille
Anne

Tämä on aloitus.......

ja jännää on kun ekaa kerta minulla on blogi.

Niin meni tämäkin päivä enkä saanut oikein mitään mainittavaa aikaiseksi.Mutta kivaa oli kun poika kävi miniän ja sen pikku vesselin kanssa.
On se pikkumies niin hauska ja juuri siinä iässä, että matkii kaiken mitä näkee aikuisten tekevän.
On aika mennyt nopeasti kun vastahan se pikku-ukko syntyi, tai ainakin tuntuu siltä ja nyt hän jo täyttää kaksi vuotta parin kuukauden kuluttua.
Miniä kertoi, että tässä päivänä eräänä mun poika oli mennyt kyykkyyn ja niinhän se piti pienen miehenkin sitä harjoitella joten hän matki isäänsä ja asettui ihan isän viereen myös kyykkyasentoon mutta oli kuulemma ollut hassun näköistä kun asento oli ollut tosi hankala mutta sitkeästi hän oli vain siinä kyyhöttänyt "kyykyssä" isänsä vieressä :))

On niin sääli kun näen sitä pientä miestä niin harvoin kun minulla ei ole autoa ja heidän koti on sellaisessa paikassa, että sinne on vähän hankala päästä. Busseja menee harvoin, kuulema.

Taidan taas alkaa töllöttämään tuota telkkaria.
Ihan kamalaa kun se tohtori House loppui ja tulee ehkä takaisin uusilla jaksoilla vasta ensi syksynä.
Olen niin House fani, että. Ja CSI fani myös.

No niin...... kuulumisiin taas... varmaankin huomenna.

Kivaa keskiviikkoa

vaikka onkin kovin sateinen päivä.

Taas oli mukavaa herätä uuteen päivään. Pimeetähän se taas oli kun taivas oli niin synkkä ja pilvinen.
Aamukahvin juotuani kävimme hauvelini kanssa aamupisulla ja taitaa muuten mennä tämä päivä aika lailla kotosalla. Olen sokeria samoin kuin koirani ja siksi emme pidä sateessa ulkoilusta :))

Yritän kovasti opetella käyttämään tätä blogia ja jospa saisin poikani opastuksella (hän on ammattilainen tällaisissa asioissa) muutettua eräitä HTML- koodin "käskyjä" niin jonakin päivänä pitäisi tämän näyttää "minulta". Mutta oppia ikä kaikki.
Eikä muuten pidä paikkaansa etteikö vanhana opi uusia temppuja. Itse aloitin kädenväännön tietokoneen kanssa vasta vähän alle 5-kymppisenä ja mielestäni olen oppinut yhtä sun toista koneen käytöstä ohjelmien toimintoihin. Ja tämä on niin kivaa.....

Laitan tässä samalla isot haliterkut pojan pojalle. Niin miniälle ja pojalle myös.
Koska tulette visiitille?

Jokos Niksu, uusi koti on kunnossa?

Olen alottelija,

mutta piti minun kuitenkin saada oma blogi kun tykkään kirjoittamisesta tosi paljon.

Eikö ole ihanaa kun kevät tekee tuloaan kohinalla ja päivätkin ovat jo huomattavasti pidempiä kuin esim. kuukausi sitten. Lämpöä oli puolen päivän jälkeen melkein viisi astetta.
Aika nopeasti pääsee varmaankin ulkoilemaan ilman, että kotiin tullessa vesi valuu pitkin märkiä vaatteita.