Ajatukset suvessa

Kevään tuoksu oikein tuntuu kasvoilla kun menee ulos.
Aamulla oltiin lenkillä puoli toista tuntia eikä olisi
millään meinattu tulla kotiin.

Innostuin kamalan paljon taas istumaan koneella ja etsimään kuvia luonnosta. Löysin niin upeita kuvia Suomestakin, että VAU!

On tämä kotomaa niin kaunis ja erikoisesti kesällä.

Suvivirsi on ollut tänään mielessä ja tuntuu, että eihän koululaisilla ole enää mitään kivaa kun koulun päätteeksi ei lauleta Suvivirttä.

Jotkin asiat saisivat olla ja pysyä mutta hidastaa kuulema kehitystä.
Mielestäni kehitys menee niin kovaa vauhtia eteenpäin ettei ole väliksi vaikka vähän hidastuisikin, ei sitä edes huomattaisi.

Ukko ja perhe ovat maalla ja pyysivät sinne meitäkin mutta oli este eikä voitu mennä nyt.
Ovat kaataneet 17 isoa mäntyä ja olisi roskienpolttoa ja puiden pilkkomista, klapikoneella siis.
En ole vielä ikinä sitä konetta käyttänytkään, nähnyt vaan kuinka näppärä se on.
Hoituu homma nopeasti ja säästyy selkä ja vahingot kirveen kanssa.

Nyt kahvin keittoon.
Ai niin, piti sanomani, että ulkona lämpötila on +12,4 astetta eli hurjan lämmin.
Tiistaiksi lupasivat tänne etelään +17 tai jopa lämpimämpää.
Sen näkee sitten.

Tässä eräs....

....itse kirjoittamani runo.
Nimeä sillä ei vielä ole mutta kunhan pälähtää mieleen joku mieluinen niin lisään sen heti.

Niin on kaunis taivas yllä maan
ja sen pilvet pinnalla järven.
Luokse kauas enkelten pääsen
kun istun hiljaa ja silmät suljen.

Se lohtua tuo aikaan tähän
kun huomassas Sun viivyn vähän.
Kuulen laulun kauniin enkelikuoron
kun rauhallisin mielin istun päällä ruohon.

No niin....

taas on vierähtänyt aikaa kun tätäkin olen viimeksi päivittänyt mutta eihän tästä pidä stressiä ottaa.

Tomppa osti auton ja on niiiiin ihanaa taas ajaa edes silloin tällöin.
Katsoin juuri eräänä päivänä, että kuinkakohan kauan mulla on mahtanut tuo ajokorttikin olla?
Voi kun olenkin vanha ja sen näkee tietty siitä, että pojat ovat jo aikuisia ja molemmilla nyt sitten oma muksukin. Plus ajokortin ikä kertoo paljon kuinka kamalan vanha jo olenkaan. Sain sen kortin vuonna yksi ja kaksi ennen nappisotia eli 1976. Hui kamala!

Nyt pääsee Espooseenkin käymään helpommin ja onkin tosi mukavaa kun saan ihan oikeesti hoitaa sitä pientä vesseliä siellä. Ukko tykkää kovasti olla ulkona ja minä sitten vetelen häntä polkupyörän kanssa. Sitten välillä keinutaan ja lasketaan liukumäkeä.
Kerättiin leskenlehtiäkin kun oli niin ihana ilma ja aurinko paistoi. Ukko niin mieluusti vei niitä äidilleen eli sille minun miniälle. Joutuu ressu olemaan paljon nyt ihan pedissä kun on silmä leikattu ja täytyy jokusen päivän olla ihan vaan hissukseen ja pimeässä.
Ukkoa se ei näy ihmeemmin haittaavan vaikka äiti onkin sängyssä koko ajan. Ulkona ajellessa juttelin, että viedään äidille kukkia kun hän on pipi. Sen kuullessaan Ukko laittoi heti käden silmälle ja sanoi aijai.

On se niin fiksu vesseli.
Eräänä päivänä ajaessamme neuvolan ohi Ukko sanoi ensin että aijai ja sitten laittoi käden kankulle johon tuumasin, että niin, sinut on rokotettu siellä. Mua olis niin naurattanut mutta yritin olla näyttämättä sitä.
Sillä on niin hyviä oivalluksia ja ymmärtää ihan hirmuisen paljon kaikenlaista. Se tietty johtuu siitä kun äitinsä on kertonut paljon asioita ja puhuu paljon Ukolle.

Siellä on vähän sellainen maalla olemisen fiilinki kun on metsää ympärillä ja asukkaita ei ole kuin muuraispesässä toisin kuin täällä missä itse asun.

No niin, taas tulee vettäkin ja ilma oli aamulla niin kylmä, että tuntui kuin tulisi talvi takaisin. Mutta kyllä meidän pitäisi olla kesää kohti menossa.
Saapas nähdä millainen kesä meille tulee kun joku oli ennustanut, että saadaan Suomeen kylmä kesä tänä vuonna.
Sitäpä jäämme odottelemaan!