Kaunis talvinen päivä

Pitkin aamua on satanut lunta ja pakkasta on jokunen aste.
Ulkona on aivan upean näköistä kun on taas puhdasta lunta.

Huomenna eli uuden vuoden aattona tulee pojan tytär meille tänne taas hoitoon. Oikein odotan sitä.
On tyttö niin ihanassa iässä, 2 vuotta ja 2 kuukautta, puhua papattaa niin kovasti jo ja ihan selkeästi.
Kova on touhuamaan ja on niin ihana kun hän haluaa rakentaa Legoilla niin komentaa isäänsä istumaan viereiseen tuoliin rakentamaan myös.
Se on varmaan sellaista huomion kipeyttä kun luulen ettei hän saa kotona huomiota.
Kertoohan sekin jo jotain kun kuulema kotona kiukkuaa jatkuvasti.
Mutta ei täällä isillä/mummilla kun hänen ei tarvitse leikkiä ja olla itsekseen kuten kotonaan varmaankin. Ollaan välillä pidetty häntä viikkokin yhteen putkeen ja kesällä oli kaksi viikkoa.
Olen niin hirmuisen ylpeä kun on tuollainen pikku prinsessa ja vanhemmalla pojalla on poika. Pojanpoika on 3,5 vuotias ja hänkin on niin kiltti ja ihana muksu. Aina kun tavataan ja erotaan niin hän halii ja puristaa niin kovasti. Ja on nyt alkanut soittaa mummille kun jo puhuu niin hyvin, että voin hänen kanssaan jutella.

Jouluaattona aamupäivällä juttelin pikku miehen kanssa  -he olivat joulua viettämässä mökillä- ja kysyin, että onko hän kirjoittanut pukille oikein listan lahjoista. Hän sanoi, että ei ole kirjoittanut mutta oli piirtänyt kuvia mitä toivoi lahjaksi.
No, kysyin sitten, että mitä se oli? Ja tuli kuin pyssyn piipusta, että vedettävän keltasen mopon ja hyppyrin.
Voi että oli naurussa pitelemistä.
Isänsä tuli sitten puhelimeen ja mainitse ohi mennen, että poika saa ne mitä toivoi. Ei kuulema toivonutkaan muuta. Mutta tietty niitä paketteja tuli mummeilta ja kummeilta ja ties keneltä.

Tässä kuvia mummin kullanmurusta!
                                                                                                                                                                                             

                         Tässä on pari kuvaa tytöstä kun olimme maalla kesällä ja hän pääsi ajamaan ensimmäistä kertaa isänsä kanssa mönkijällä. Voi sitä riemua! Ja sitten piti istua melkein loppupäivä sen mönkijän kyydissä ja sillä tavalla sai isänsä taas ajamaan.
Ylemmässä kuvassa hän kokeilee isänsä armeijan aikaista hattua. Aika tyylikäs minun mielestäni.

Nyt taas riittää ja jatkan kunhan tulee mieleeni jotakin kirjoitella.

Oikein hyvää ja riemullista Uutta Vuotta 2010!

                                                              

Onpa työlästä

Päätin laittaa omankin blogini näkyväksi myös muille kuin vain ystävilleni.
No, sitten tulikin pienoinen ongelma......Mikä mahtaa olla nimeltään se juttu kun kirjoitan niitä sanoja joilla joku voi löytää minun blogin?????

Onkohan se tuo tunnisteet tuossa alla????

Tyhmyys tiivistyy päässäni mutta on kai jotenkin ymmärrettävää kun vasta 5-kymppisenä olen opetellut tietokoneen käyttöä?
Joten annan ainakin itselleni anteeksi....mutta täytyy yrittää selvittää tuo kinkkinen asia.

Ihanaa kun lunta satelee vähän väliä sillä talvella pitää olla lunta ja hiukan pakkasta eikä esllaista monivuotista loskaa.
On paljon ihanampi hauvojen kanssakin olla ulkona kun ei tarvitse ihan joka kerta tassuja pestä.
Voi kun ne rakastavat lunta. Tuo mamma veivaa ja pyörii siellä ihan hurmiossa. Tytär ei niinkään mutta ihmettelee, että mitä mahtaa mamma touhuta.
Ikään kuin opettelisi, että joku päivä hänkin uskaltaa siellä lumessa peuhata.

Kotiin tullessamme yleensä mamma onkin kuin pienoinen lumiukko kun tytöillä on tuota turkkia ihan kiitettävästi.

No niin......... ensi kertaan taas!

Joulu on mennyt .....melkein

.....tai ainakin melkein.

Voi kun on pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoittelin joten nyt on kyllä päivityksen paikka.

Iitu on jo iso tyttö, vuosi ja 3 kuukautta.
On tosi fiksu tuolta aivojensa puolesta ja kova tyttö juttelemaan minulle.
Iitu osaa niin hyvin kertoa mitä hän haluaa vai onko meillä sitten niin läheiset kontaktit, että ymmärrän aika hyvin mitä hän on vaille.

Pojan tytärkin tulee taas ensi viikon lopulla.
On myös kasvanut kovasti ja puhuu jo tosi hyvin ja amelko selkeästi.

On sellainen mummin kulta prinsessa.
Tyttö on sellainen helposti ympäri puhuttavassa iässä.
Tuo on ihana ikä hiukan yli 2 vuotta. Muistan kun omat pojat olivat tuon ikäisiä niin heidän kanssa oli hurjasti helpompaa kun osasivat sanoa mitä haluavat.
Se helpottaa lapsen kanssa leikkimistäkin.
"Tittana" kuten häntä kutsun, on kova tyttö laulamaankin. Kun välillä pyydän, että laulatko taas mummille niin heti alkaa Muumin tunnussävel siitä piirretystä tai sitten jokin toinen laulu.

Kuvassa yllä on sekä äiti (vasemmalla) että tytär joka on kuvassa noin vuoden ikäinen.

No niin...... ihan pian alkaa päivätkin pidentyä ja sitten ollaan nopeasti jo maaliskuulla ja alkaa olla kesän merkkejä taas ilmassa.
Aika menee niin pian kuten syksystä tähän jouluun. Tuntuu, että juurihan vasta lehdetkin puista putosivat.

Tämä minun koti on aika lähellä luontoa tai itse asiassa on metsää ihan melkein vieressä ja eräänä iltana jokseenkin myöhään menin parvekkeelle......ja voi että.... kun piti oikein silmiä hieraista. oli kettu ihan vastapäätä kadun toisella puolella. Kokeilin, että mahtaaki olla arka ja yskäisin, sellaisen "virkani puolesta"  köhän ja silloin sai kettu jalat alleen.
Kesällä näin muutaman aika pienen "citykanin" mutta ei ole enää näkynyt joten on tainnut kettu pistää poskeensa. Mutta hyvä niin kun muuten leviävät niin mahdottomasti. Niitähän on aivan kamalasti Töölön rannassa. Pusikot vaan heiluvat kun sielläjuoksentelevat.

Eipä juuri nyt tule muuta mieleeni joten jatkan taas kun muistan jotakin mukavia juttuja.

Voikaa kaikki hyvin ja valoa, iloa ja paljon rakkautta jokaiselle!