Ulkona on aivan upean näköistä kun on taas puhdasta lunta.
Huomenna eli uuden vuoden aattona tulee pojan tytär meille tänne taas hoitoon. Oikein odotan sitä.
On tyttö niin ihanassa iässä, 2 vuotta ja 2 kuukautta, puhua papattaa niin kovasti jo ja ihan selkeästi.
Kova on touhuamaan ja on niin ihana kun hän haluaa rakentaa Legoilla niin komentaa isäänsä istumaan viereiseen tuoliin rakentamaan myös.
Se on varmaan sellaista huomion kipeyttä kun luulen ettei hän saa kotona huomiota.
Kertoohan sekin jo jotain kun kuulema kotona kiukkuaa jatkuvasti.
Mutta ei täällä isillä/mummilla kun hänen ei tarvitse leikkiä ja olla itsekseen kuten kotonaan varmaankin. Ollaan välillä pidetty häntä viikkokin yhteen putkeen ja kesällä oli kaksi viikkoa.
Olen niin hirmuisen ylpeä kun on tuollainen pikku prinsessa ja vanhemmalla pojalla on poika. Pojanpoika on 3,5 vuotias ja hänkin on niin kiltti ja ihana muksu. Aina kun tavataan ja erotaan niin hän halii ja puristaa niin kovasti. Ja on nyt alkanut soittaa mummille kun jo puhuu niin hyvin, että voin hänen kanssaan jutella.
Jouluaattona aamupäivällä juttelin pikku miehen kanssa -he olivat joulua viettämässä mökillä- ja kysyin, että onko hän kirjoittanut pukille oikein listan lahjoista. Hän sanoi, että ei ole kirjoittanut mutta oli piirtänyt kuvia mitä toivoi lahjaksi.
No, kysyin sitten, että mitä se oli? Ja tuli kuin pyssyn piipusta, että vedettävän keltasen mopon ja hyppyrin.
Voi että oli naurussa pitelemistä.
Isänsä tuli sitten puhelimeen ja mainitse ohi mennen, että poika saa ne mitä toivoi. Ei kuulema toivonutkaan muuta. Mutta tietty niitä paketteja tuli mummeilta ja kummeilta ja ties keneltä.
Tässä kuvia mummin kullanmurusta!
Ylemmässä kuvassa hän kokeilee isänsä armeijan aikaista hattua. Aika tyylikäs minun mielestäni.
Nyt taas riittää ja jatkan kunhan tulee mieleeni jotakin kirjoitella.
Oikein hyvää ja riemullista Uutta Vuotta 2010!
3 kommenttia:
Kiitos kommentistasi . Kaikki joulukuun juttuni ovat tositapahtumiin terustuvia . Asuimme 60 ja 70 luvun vaiheilla siirtolaisina Kanadassa .
Sinun tämänpäivän juttusi on lämmin ja kertoo perheeyhteydestäsi hyvää . Kuvaus itsestäsi toi mieleen ajan jolloin olin Sinun ikäisesi . Ajattelin aivan samoin , olin huipulla elämässäni ja olen yhä vieläkin
Kaunis kiitos sanoistasi.
Olen ollut hiukan epävarma, että missä päin mahdat nyt asua?
Jossakin vaiheessa lukiessani blogiasi, tulin siihen tulokseen, että asut edelleen Kanadassa.
No....nythän ei asia kuitenkaan oleniin.
On tosi kiva lukea sinun juttujasi ja vielä jos kaikki joulukuun jutut ovat ihan todella tapahtuneet niin vielä mukavampaa.
Toivotan Sinulle oikein hyvää ja rentouttavaa Uutta Vuotta 2010!
-Anne-
Hei
Lapsenlapset ovat tosi ihania. Minullakin on yksi, Aatu, 4 v.
Olen samaa mieltä kanssasi, että elämän hyvää aikaa eletään. Melkein voisin yhtyä serkkuni sanoihin: Mitä enemmän ikää tulee, sitä kevempaa on!
Lähetä kommentti