Kauhea lenkki hauvan kanssa kun mennään läheisen puiston halki niin tulee joku nainen vastaan ja kovalla äänellä sanoo, että älä tuo koiraa tänne, että täällä on myrkkyä kun puluja on kuollut siihen erään ison puun lähelle.
No, sanoin, että en anna koirani ottaa maasta mitään, että vain oikaisemme tästä. Ja niin sitten kävelimme siitä ja kun näin ne kuolleet linnut niin tuli niin paha olo vaikka (tunnustan) en ole koskaan pitänyt puluista erikoisemmin. Mutta niillä on synnyttyään oikeus myös elää siinä missä meillä ihmisilläkin.
Paikalle tuli juuri poliisi tämän naisen kutsumana tarkastamaan tilannetta. Mutta mitäpä he voivat tehdä muuta kuin korjata linnut pois ja toivottavasti kuitenkin veivät ne johonkin tarkastukseen sen lintuinfluenssan vuoksi.
Sitten jatkoimme matkaa ja tulimme kotiin lenkin jälkeen toiselta puolen taloa ja voi kamala!!!! taas näin juuri kuolleen lokin kahden parkkeeratun auton välissä. Näytti kuin se olisi pudonnut taivaalta siihen. Voi miten teki pahaa.
Siellä lenkkiä tehdessämme pysähdyin jokaisen koiran omistajan kohdalle ja kerroin mitä oli tapahtunut ja varoitin, että katsovat ettei heidän koiransa ota maasta suuhunsa mitään, mistään.
Noin kaksi vuotta sitten kuoli eräs mäyräkoira täällä ihan tuolla toisen puiston lähellä asuva kun silloinkin oli joku laittanut ilmeisesti rotanmyrkkyä joidenkin makkara- tai lihapalojen kanssa houkuttimeksi.
Miten voi kukaan ihminen olla niin julma??? Vaikkakin täällä asuu jos jonkinlaista ihmistä mutta silti.
No, jotain hyvääkin. Sain eilen ensimmäisen kännykkäni jossa on kamera. Tuntuu kamera tosi hyvältä siis ottaa hyviä kuvia. Se on niin ihana ja olenkin ottanut jo Lucasta monta kuvaa kun olemme ulkona kun hän leikkii vielä ison pömppönsä kanssa ja yrittää kovasti juostakin vaikka heittelen kyllä sen kiveä ihan vaan lähelle. Luca kun rakastaa kun heitän sen kiven, että hän saa sen hakea ja taas mamman pitää se heittää. Se on Lucan lempipuuhaa ja vaikka millaisia hauvoja menisi ohi niin se ei näe mitään muuta kuin sen kiven.
Enää olisi Lucalla edessä noin kolme viikkoa ennen synnytystä. Kyllä on tämä aika mennyt pian. Ja tyttö alkaa olla masunsa kanssa aika iso jo. Olen nähnyt kaksi kertaa unta, että Luca olisi jo synnyttänyt ja sitten heräsin molemmilla kerroilla ja etsin Lucaa, että missä mahtaa nukkua varmistaakseni, että se oli vain unta. Jännitys varmaan ja aikamoinen huoli koko ajan raskauden kehittymisestä tekee tepposensa uniinkin.
Tällä hetkellä suurin toiveeni on, että kaikki menisi hyvin ihan loppuun asti ja synnytys olisi suht nopea ja, että pennut olisivat riitävän pieniä mahtuakseen maailmaan aiheuttamatta tytölle liian kovia kipuja ja mitään ylimääräistä ongelmaa. Se on suurin toiveeni juuri nyt.
Olen enkeleillekin jutellut siitä ja pyytänyt heidän huolenpitoa tytöstä myös. Joten turvaan nyt tuonne ylös ja pyydän Lucalle tukea ja hellää huolenpitoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti