Elämäni on juuri nyt surullista...

....sillä sain ikävän päätöksen Kelalta.

Olen ollut sairauslomalla vaikeiden selkä- ja niskavaivojen vuoksi tammikuusta lähtien.
Sain kaksi päivää sitten Kelalta kirjeen, jossa ilmoitettiin, että sairauslomani jatkohakemus on hylätty, sillä olen työkykyinen!
En ole koskaan uskonut ihmeisiin mutta nyt on pakko uskoa kun ovat nikama ristiselässä siirtynyt vihdoinkin 25 vuoden jälkeen oikealle paikalleen. Samoin välilevyt ovat parantuneet sekä niskasta että selästä. Pois on nivelrikot ja madaltumat ja välilevytyrä sekä rappeuma.
Mutta käsien ja sormien puutuminen on tallella ja samaten takapuoleni tunnottomuus, josta syystä voi tulla vahinkoja koska en tunne sitä milloin pitäisi mennä wc:hen.

Soitin Kelaan ja minulle kerrottiin, kun kysyin, että kuka lääkäri on päätökseni tehnyt? Vastaus oli, että se ei ole lääkäri vaan asiakassihteeri Ulla Loikkanen on tehnyt päätöksen. Kysyin, että kuinka voi asiakassihteeri ns. kävellä minun lääkärin yli ja tehdä tuollaisia päätöksiä. Nainen sanoi, että se on heidän tapa.

No, nyt en sitten saa rahaa, tai itseasiassa en ole saanut 1,5 kuukauteen. Minulla on kukkarossa 2,45. Viikonloppukin tulossa enkä oikein tiedä enää, että mistähän saisin rahaa, että voisi ostaa ruokaa?
Ihan itkettää, kun en sitten saanut ostettua yhtään mansikoitakaan talvea varten pakasteeseen. Mustikoista puhumattakaan. Itse kun en pysty niitä poimimaan, selkäni vuoksi kuin kirkeintaan desin tai pari. Mutta eipä niitä täällä kaupungissa edes ole.

On niin mieli maassa ja itku silmässä enkä tiedä edes, että mistä saisin hiukan rahaa vaikka lainaksi kun ei minulla ole enää ystäviäkään.
Kaikki ovat karisseet  pikku hiljaa kun en voi oikein kyläillä, ulos menosta puhumattakaan niin ei pysy kaverit.
Olen kyllä aika usein miettinyt, että eivät he tainneet ollakaan ystäviä vaan odottivat, että saavat jotenkin hyötyä minusta ja kun ei enää onnistu niin harvenivat puhelut ja sitten loppuivat kokonaan.
No, en ole oikein ystävän arvoinen kun en voi mennä mihinkään tai harrastaa mitään kun ei ole sitä millä normaali ihminen maksaa kulujaan. Raha on niin vanha keksintö, että sitä pitäisi olla kaikilla ja paljon, mutta ei ole.
Sosiaalihuoltoon on laitettava hakemus mutta senkin käsittely kestää ainakin viikon, yleensä noin kaksi viikkoa. Tunnen itseni kolmannen luokan kansalaiseksi vaan ei auta. On se nöyryyttävää!!!!!
Ajattelin, että hiukan helpottaisi kun saa kirjoittaa ja purkaa tuntojaan mutta nyt ei auttanut.
Taidan mennä hiukan pitkäkseni vaikka eipä taida uni tulla tänäkään yönä. Kuuntelen radiota niin on hetken jotakin muuta mietittävää.

Aika rientää

Hei te, jotka joskus eksytte näillekin sivuille.

Aika todella menee kamalaa vauhtia sillä kun luin tuota edellistä tekstiä niin huomasin, että oho! melkein vuosi vierähtänyt eikä  mitään uutta ole tullut kirjoitettua.

Ja sen saman lupaan ja päätän joka kerta, että nyt alan päivittämään useammin huoh.....

Kaikenlaista mukavaa on tapahtunut.

Uusi poikavauva syntyi vanhemmalle pojalle omaan sakkiini on tullut uusi hauva. Siru-tyttö, jolla ei elämä ole aiemmin ollut mitään ruusuilla tanssimista. Mutta on jo hyvin kotiutunut ja luottaa minuun jo aivan täysin. Alku oli sillä aika vaikeeta kun oli luotto ihmisiin mennyt aika totaalisesti.

Minäkin vanha akka olen niin kovin ihastunut toiseen ihmiseen mutta ikävä kyllä ei olisi pitänyt, sillä tulevaisuutta ei tällä asialla ole. On monta syytä sillekin. Mutta saan ainakin toivoa toiselle hyvää ja olenkin sanonut, että vielä löytyy jostakin se ihana, joka hänelle voi antaa rakkautta ja huolenpitoa ja myös saa itse paljon hyvää. Sain tietää, että hänen toive päästä opiskelemaan, toteutui ja se on ihan mielettömän hieno juttu. Toivotan opinnoille onnea ja oikein hyviä arvosanoja, valmistumista odotellessa.

No, se siitä.

Harmittaa kun en pääse tänä kesänä minnekään maalle, jossa voisi koluta metsissä poimien mustikkaa ja myöhemmin sieniä. Ei oikein elämä aina ole suosiollinen minun pienille toiveilleni tai haaveilleni. Voi miten inhoan asua täällä kaupungissa mutta kun ei ole varaa muuttaa minnekään mummon mökkiinkään. Sehän olisi hauvoillekin maailman paras paikka asua. En vaan pysty antamaan sellaista, joka hyvin usein minua surettaa.

Nyt taisi tulla tärkeimmät, joten palailen taas kun on jotakin uutta kivaa.

Voikaa kaikki hyvin ja nautitaan vielä kesästä niin kauan kuin sitä piisaa :D