Elämäni on juuri nyt surullista...

....sillä sain ikävän päätöksen Kelalta.

Olen ollut sairauslomalla vaikeiden selkä- ja niskavaivojen vuoksi tammikuusta lähtien.
Sain kaksi päivää sitten Kelalta kirjeen, jossa ilmoitettiin, että sairauslomani jatkohakemus on hylätty, sillä olen työkykyinen!
En ole koskaan uskonut ihmeisiin mutta nyt on pakko uskoa kun ovat nikama ristiselässä siirtynyt vihdoinkin 25 vuoden jälkeen oikealle paikalleen. Samoin välilevyt ovat parantuneet sekä niskasta että selästä. Pois on nivelrikot ja madaltumat ja välilevytyrä sekä rappeuma.
Mutta käsien ja sormien puutuminen on tallella ja samaten takapuoleni tunnottomuus, josta syystä voi tulla vahinkoja koska en tunne sitä milloin pitäisi mennä wc:hen.

Soitin Kelaan ja minulle kerrottiin, kun kysyin, että kuka lääkäri on päätökseni tehnyt? Vastaus oli, että se ei ole lääkäri vaan asiakassihteeri Ulla Loikkanen on tehnyt päätöksen. Kysyin, että kuinka voi asiakassihteeri ns. kävellä minun lääkärin yli ja tehdä tuollaisia päätöksiä. Nainen sanoi, että se on heidän tapa.

No, nyt en sitten saa rahaa, tai itseasiassa en ole saanut 1,5 kuukauteen. Minulla on kukkarossa 2,45. Viikonloppukin tulossa enkä oikein tiedä enää, että mistähän saisin rahaa, että voisi ostaa ruokaa?
Ihan itkettää, kun en sitten saanut ostettua yhtään mansikoitakaan talvea varten pakasteeseen. Mustikoista puhumattakaan. Itse kun en pysty niitä poimimaan, selkäni vuoksi kuin kirkeintaan desin tai pari. Mutta eipä niitä täällä kaupungissa edes ole.

On niin mieli maassa ja itku silmässä enkä tiedä edes, että mistä saisin hiukan rahaa vaikka lainaksi kun ei minulla ole enää ystäviäkään.
Kaikki ovat karisseet  pikku hiljaa kun en voi oikein kyläillä, ulos menosta puhumattakaan niin ei pysy kaverit.
Olen kyllä aika usein miettinyt, että eivät he tainneet ollakaan ystäviä vaan odottivat, että saavat jotenkin hyötyä minusta ja kun ei enää onnistu niin harvenivat puhelut ja sitten loppuivat kokonaan.
No, en ole oikein ystävän arvoinen kun en voi mennä mihinkään tai harrastaa mitään kun ei ole sitä millä normaali ihminen maksaa kulujaan. Raha on niin vanha keksintö, että sitä pitäisi olla kaikilla ja paljon, mutta ei ole.
Sosiaalihuoltoon on laitettava hakemus mutta senkin käsittely kestää ainakin viikon, yleensä noin kaksi viikkoa. Tunnen itseni kolmannen luokan kansalaiseksi vaan ei auta. On se nöyryyttävää!!!!!
Ajattelin, että hiukan helpottaisi kun saa kirjoittaa ja purkaa tuntojaan mutta nyt ei auttanut.
Taidan mennä hiukan pitkäkseni vaikka eipä taida uni tulla tänäkään yönä. Kuuntelen radiota niin on hetken jotakin muuta mietittävää.

Aika rientää

Hei te, jotka joskus eksytte näillekin sivuille.

Aika todella menee kamalaa vauhtia sillä kun luin tuota edellistä tekstiä niin huomasin, että oho! melkein vuosi vierähtänyt eikä  mitään uutta ole tullut kirjoitettua.

Ja sen saman lupaan ja päätän joka kerta, että nyt alan päivittämään useammin huoh.....

Kaikenlaista mukavaa on tapahtunut.

Uusi poikavauva syntyi vanhemmalle pojalle omaan sakkiini on tullut uusi hauva. Siru-tyttö, jolla ei elämä ole aiemmin ollut mitään ruusuilla tanssimista. Mutta on jo hyvin kotiutunut ja luottaa minuun jo aivan täysin. Alku oli sillä aika vaikeeta kun oli luotto ihmisiin mennyt aika totaalisesti.

Minäkin vanha akka olen niin kovin ihastunut toiseen ihmiseen mutta ikävä kyllä ei olisi pitänyt, sillä tulevaisuutta ei tällä asialla ole. On monta syytä sillekin. Mutta saan ainakin toivoa toiselle hyvää ja olenkin sanonut, että vielä löytyy jostakin se ihana, joka hänelle voi antaa rakkautta ja huolenpitoa ja myös saa itse paljon hyvää. Sain tietää, että hänen toive päästä opiskelemaan, toteutui ja se on ihan mielettömän hieno juttu. Toivotan opinnoille onnea ja oikein hyviä arvosanoja, valmistumista odotellessa.

No, se siitä.

Harmittaa kun en pääse tänä kesänä minnekään maalle, jossa voisi koluta metsissä poimien mustikkaa ja myöhemmin sieniä. Ei oikein elämä aina ole suosiollinen minun pienille toiveilleni tai haaveilleni. Voi miten inhoan asua täällä kaupungissa mutta kun ei ole varaa muuttaa minnekään mummon mökkiinkään. Sehän olisi hauvoillekin maailman paras paikka asua. En vaan pysty antamaan sellaista, joka hyvin usein minua surettaa.

Nyt taisi tulla tärkeimmät, joten palailen taas kun on jotakin uutta kivaa.

Voikaa kaikki hyvin ja nautitaan vielä kesästä niin kauan kuin sitä piisaa :D

Syksy taitaa tulla

Mutta kyllä meni juuri kuten ennustin, että Jussin jälkeen alkaa lämpimät, kesäiset ilmat ja ne päättyvät elokuun puolen välin maissa. Ja juuri niin kävi.

Mutta kyllä oli ihana kesä ja kun tottui siihen oikein kuumaan niin 22 astetta tuntui kylmältä.

Ja nyt se tuntuu ihan kuin olisi pakkasta ulkona vaikka lämpöä on noin 10 plus  astetta.

Meidän pieni hauvavauva on kasvanut niin isoksi tytöksi ja alkaa olla aivan aikuisen elkeitä. Se on ihan kiva kun tulee aikuiseksi ja kun on koulutus mennyt perille niin hyvin. On se älykäs ja oikein sellainen nappisilmä. Kun se katsoa tapittaa niillä aivan mustilla silmillään niin ihan sydän sulaa.

Meillä on Tomin tyttö kylässä kolme päivää ja oli niin ihanaa kun aamullakin hän tuli olohuoneeseen ja niin reippaalla äänellä ilmoitti, että "mummi, olen jo herännyt".  Kyllä alkoi minua naurattamaan. Christina on pian kolme vuotias ja hänellä on menossa varmaankin ensimmäinen itsenäistymisikä kun on välillä niin tiukka pimu.

Minustakin tulee kolmannen kerran mummi vuoden vaihteessa. Ja toivon niin kovasti, että kaikki menee miniällä hyvin kun edellinen vauva kuoli miniän vatsaan noin vajaa neljän kuukauden ikäisenä.

Mutta nyt on jo ohitettu se pahin aika.

No niin.... tässä hiukan päivitystä ja täytyy alkaa päivittelemään tätä blogia paljon enemmän.

Voikaa kaikki hyvin jotka satutte tänne sivuille.

Ihanainen maaliskuu

Vihdoin alkaa talven selkä taittua. Maaliskuun valkoiset hanget ovat kivoja kun ei ole sitä joka keväistä loskakeliä. Paljon mielummin nautin ulkoilusta pikku pakkasessa.
Oma koneeni otti ja petti ja nyt täytyy vain tyytyä tähän Tompan läppäriin. En tiedä mikä koneeseen tuli mutta epäilyä on, että olisi jopa emolevy rikkoutunut.
Se olisi sitten jossain välissä koneen hankinta kun olisi niin paljon vain ylimääräistä rahaa. Mutta joku päivä.

Soittelin äidille joitakin aikoja sitten ja on mennyt niin huonoon kuntoon sen Lewy-taudin kanssa. Eipä sitten viitsi usein soitella kun hän väsyy niin nopeasti.
Tarja kertoi, että on äiti alkanut nähdä ihan hulluja juttuja. Kuten, että hän ei voi mennä omaan sänkyynsä nukkumaan kun siinä sängyn päällä istuu kuulema niin paljon lapsia. Tuo tuntui niin pahalta kun kuulin. Tekisi mieleni sekaantua äidin hoitamiseen mutta se on hiukan hankalaa kun hän asuu sen verran kaukana. Ja taas toisaalta kärsin sitten siitä riittämättömyyden tunteesta kun en sinne pääse olemaan apuna. Onhan isäpuoli siellä koko ajan mutta jotenkin epäilen hänen kykyään käsitellä äitiä asian mukaisella tavalla ja ottaen huomioon kaikki hullutukset mitä tulee eteen.

Mahtaako Topi ymmärtää kaikki hullutukset vai onko aina riita valmis kun toinen ei osaa/ymmärrä ja toinen on niin eri planeetalla, että ei tule ymmärretyksi.

Minun on päästävä nyt
kevään aikana katsomaan tilannetta. Jaanakin on siellä lähellä mutta hän ei oikein ymmärrä toisen vaikeuksia. Sanoo vaan minullekin aina, että ei siellä ole mitään ongelmaa.  !!??!!

Christinakin tulee taas viikonloppuna ja olisi kiva saada Tomi houkuteltua ajamaan äiteen luo. saas nähdä. Näkisi äitikin Tomin tyttären, joka puhua höpöttää niin kamalasti ja niin selvästi jo. On hirmu helppoa olla tytön kanssa kun hän osaa kertoa kaiken jo kunnolla sanoin.
On sellainen mummin pikku prinsessa. Ensin hän sanoi ettei ole prinsessa mutta kun selitin, että mikä on prinsessa niin nyt sitten on minun prinsessa. :))

Mutta nyt kahvin keittoon...........  :))

Kaunis talvinen päivä

Pitkin aamua on satanut lunta ja pakkasta on jokunen aste.
Ulkona on aivan upean näköistä kun on taas puhdasta lunta.

Huomenna eli uuden vuoden aattona tulee pojan tytär meille tänne taas hoitoon. Oikein odotan sitä.
On tyttö niin ihanassa iässä, 2 vuotta ja 2 kuukautta, puhua papattaa niin kovasti jo ja ihan selkeästi.
Kova on touhuamaan ja on niin ihana kun hän haluaa rakentaa Legoilla niin komentaa isäänsä istumaan viereiseen tuoliin rakentamaan myös.
Se on varmaan sellaista huomion kipeyttä kun luulen ettei hän saa kotona huomiota.
Kertoohan sekin jo jotain kun kuulema kotona kiukkuaa jatkuvasti.
Mutta ei täällä isillä/mummilla kun hänen ei tarvitse leikkiä ja olla itsekseen kuten kotonaan varmaankin. Ollaan välillä pidetty häntä viikkokin yhteen putkeen ja kesällä oli kaksi viikkoa.
Olen niin hirmuisen ylpeä kun on tuollainen pikku prinsessa ja vanhemmalla pojalla on poika. Pojanpoika on 3,5 vuotias ja hänkin on niin kiltti ja ihana muksu. Aina kun tavataan ja erotaan niin hän halii ja puristaa niin kovasti. Ja on nyt alkanut soittaa mummille kun jo puhuu niin hyvin, että voin hänen kanssaan jutella.

Jouluaattona aamupäivällä juttelin pikku miehen kanssa  -he olivat joulua viettämässä mökillä- ja kysyin, että onko hän kirjoittanut pukille oikein listan lahjoista. Hän sanoi, että ei ole kirjoittanut mutta oli piirtänyt kuvia mitä toivoi lahjaksi.
No, kysyin sitten, että mitä se oli? Ja tuli kuin pyssyn piipusta, että vedettävän keltasen mopon ja hyppyrin.
Voi että oli naurussa pitelemistä.
Isänsä tuli sitten puhelimeen ja mainitse ohi mennen, että poika saa ne mitä toivoi. Ei kuulema toivonutkaan muuta. Mutta tietty niitä paketteja tuli mummeilta ja kummeilta ja ties keneltä.

Tässä kuvia mummin kullanmurusta!
                                                                                                                                                                                             

                         Tässä on pari kuvaa tytöstä kun olimme maalla kesällä ja hän pääsi ajamaan ensimmäistä kertaa isänsä kanssa mönkijällä. Voi sitä riemua! Ja sitten piti istua melkein loppupäivä sen mönkijän kyydissä ja sillä tavalla sai isänsä taas ajamaan.
Ylemmässä kuvassa hän kokeilee isänsä armeijan aikaista hattua. Aika tyylikäs minun mielestäni.

Nyt taas riittää ja jatkan kunhan tulee mieleeni jotakin kirjoitella.

Oikein hyvää ja riemullista Uutta Vuotta 2010!

                                                              

Onpa työlästä

Päätin laittaa omankin blogini näkyväksi myös muille kuin vain ystävilleni.
No, sitten tulikin pienoinen ongelma......Mikä mahtaa olla nimeltään se juttu kun kirjoitan niitä sanoja joilla joku voi löytää minun blogin?????

Onkohan se tuo tunnisteet tuossa alla????

Tyhmyys tiivistyy päässäni mutta on kai jotenkin ymmärrettävää kun vasta 5-kymppisenä olen opetellut tietokoneen käyttöä?
Joten annan ainakin itselleni anteeksi....mutta täytyy yrittää selvittää tuo kinkkinen asia.

Ihanaa kun lunta satelee vähän väliä sillä talvella pitää olla lunta ja hiukan pakkasta eikä esllaista monivuotista loskaa.
On paljon ihanampi hauvojen kanssakin olla ulkona kun ei tarvitse ihan joka kerta tassuja pestä.
Voi kun ne rakastavat lunta. Tuo mamma veivaa ja pyörii siellä ihan hurmiossa. Tytär ei niinkään mutta ihmettelee, että mitä mahtaa mamma touhuta.
Ikään kuin opettelisi, että joku päivä hänkin uskaltaa siellä lumessa peuhata.

Kotiin tullessamme yleensä mamma onkin kuin pienoinen lumiukko kun tytöillä on tuota turkkia ihan kiitettävästi.

No niin......... ensi kertaan taas!

Joulu on mennyt .....melkein

.....tai ainakin melkein.

Voi kun on pitkä aika siitä kun viimeksi kirjoittelin joten nyt on kyllä päivityksen paikka.

Iitu on jo iso tyttö, vuosi ja 3 kuukautta.
On tosi fiksu tuolta aivojensa puolesta ja kova tyttö juttelemaan minulle.
Iitu osaa niin hyvin kertoa mitä hän haluaa vai onko meillä sitten niin läheiset kontaktit, että ymmärrän aika hyvin mitä hän on vaille.

Pojan tytärkin tulee taas ensi viikon lopulla.
On myös kasvanut kovasti ja puhuu jo tosi hyvin ja amelko selkeästi.

On sellainen mummin kulta prinsessa.
Tyttö on sellainen helposti ympäri puhuttavassa iässä.
Tuo on ihana ikä hiukan yli 2 vuotta. Muistan kun omat pojat olivat tuon ikäisiä niin heidän kanssa oli hurjasti helpompaa kun osasivat sanoa mitä haluavat.
Se helpottaa lapsen kanssa leikkimistäkin.
"Tittana" kuten häntä kutsun, on kova tyttö laulamaankin. Kun välillä pyydän, että laulatko taas mummille niin heti alkaa Muumin tunnussävel siitä piirretystä tai sitten jokin toinen laulu.

Kuvassa yllä on sekä äiti (vasemmalla) että tytär joka on kuvassa noin vuoden ikäinen.

No niin...... ihan pian alkaa päivätkin pidentyä ja sitten ollaan nopeasti jo maaliskuulla ja alkaa olla kesän merkkejä taas ilmassa.
Aika menee niin pian kuten syksystä tähän jouluun. Tuntuu, että juurihan vasta lehdetkin puista putosivat.

Tämä minun koti on aika lähellä luontoa tai itse asiassa on metsää ihan melkein vieressä ja eräänä iltana jokseenkin myöhään menin parvekkeelle......ja voi että.... kun piti oikein silmiä hieraista. oli kettu ihan vastapäätä kadun toisella puolella. Kokeilin, että mahtaaki olla arka ja yskäisin, sellaisen "virkani puolesta"  köhän ja silloin sai kettu jalat alleen.
Kesällä näin muutaman aika pienen "citykanin" mutta ei ole enää näkynyt joten on tainnut kettu pistää poskeensa. Mutta hyvä niin kun muuten leviävät niin mahdottomasti. Niitähän on aivan kamalasti Töölön rannassa. Pusikot vaan heiluvat kun sielläjuoksentelevat.

Eipä juuri nyt tule muuta mieleeni joten jatkan taas kun muistan jotakin mukavia juttuja.

Voikaa kaikki hyvin ja valoa, iloa ja paljon rakkautta jokaiselle!

Paljon on tapahtunut

No niin. Nyt ovat vauvat sitten kasvatettu.
Viisi ihanaa pentua, kaksi tyttöä ja kolme poikaa. Tässä yllä olevassa kuvassa on päällimmäisenä vauva joka haluttiin pitää itse. Lucalle kaverina ja kyllä ne ovatkin niin kaverit ja leikkivät joka päivä aivan hurjasti. Tytön nimeksi tuli Lily mutta kutsun sitä milloin Iituksi ja välillä Iitun Tiltu. Rakkaalla lapsella monta nimeä.

On ollut niin kiire kun sitten samaan syssyyn pentujen luovutuksen jälkeen muutettiin.
Ihana paikka asua tämä Haaga. Luontoa ympärillä ja on niin hyvät ulkoilualueet hauvoille. Iitu on jo rokotettu ja voidaan kaikki tytöt mennä ulos yhdessä. Iitu rakastaa olla ulkona. Se juoksee ihan hirmuisesti edes takas ja voin pitää sitä irti ilman hihnaa kun on niin kiltti tyttö.
Vähän vielä aristeleekin kun tulee ihminen tai koira vastaan niin juoksee kauheaa vauhtia minun syliini.

Pennut ovat noissa kuvissa noin kolme viikkoisia. Silmät olivat jo auenneet ja samoin korvat. Tykkäsivät nukkua kasassa kuten yleensä koiran ja kissanpennut tekevät.

Kyllä teki kerta kaikkisen hyvää muuttaa ja päästä pois sieltä kamalasta vilinästä. En ikinä enää muuta niin kaupunkiin. Ahdistava paikka asua. Mutta aikansa kutakin.

Täytyykin alkaa päivittämään tätä blogia useammin ettei tulisi niin pitkiä taukoja. Mutta muuton vuoksi oli täällä sellaista hiljais eloa.

Meidän vauva

Tämä alakuvassa oleva on minulle jäävä tyttö joka on niin suloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Ja tässä ylempänä on poika jonka masun kanssa oli vähän ongelmia kun oli muutaman kerran ummetusta mutta onneksi kaikki meni hyvin ja siitä selvittiin vain tipalla parafiiniöljyä.
Monet pennut nukkuvat jo ihan selällään välillä jota ne eivät tee ihan vauvana.

Tänään taas pitivät pienen leikkituokion ja yrittävät purra hampaattomalla suullaan siskon/veljen päästä. Se on hassun näköistä. Kun otin käteen yhden musta-valkoisen pojan niin hän yritti purra minun sormeani. Sai sen kyllä suuhunsa mutta se pureminen.....no, arvaat varmaan miltä se tuntuu kun ei ole vielä hampaita. Noin viiden minuutin leikkimisen jälkeen ne nukahtavat. Ovat niin pieniä elämän aloittelijoita vielä. Arvioin niiden painon olevan noin 250 grammaa per persoona.

Ihanaa kun saan pitää niitä vielä noin 8 viikkoa. Sinä aikana kasvavat ja noin kuuden viikon ikäisinä alkavat jo riehua kun vaan pystyssä pysyvät. Se on vielä silloinkin sellaista horjumista kun motoriikka ei vielä oikein pelaa mutta yritys on kova.

Minun osuuteni vauvojen hoidosta alkaa noin viikon päästä kun alan opettaa kiinteän ruuan syömistä. Sekin on niin hauskaa kun alkuun siellä kupissa on etutassutkin ja joillakin jopa kaikki tassut. Ja sitten ruokailun jälkeen on kovasti hommaa putsata kaikki puurot pois tassuista. Se on aikamoista soheltamista.
Mutta yleensä oppivat nopeasti ja sitten ymmärtävät ettei kuppiin mennä seisomaan.

Paperille pisumisen opettelu alkaa myös kohta. Ja kun pariin kertaan nostaa paperille niin hyvin pian älyävät yleensä, että ahaa, tämä on meidän toiletti.
Se on jännä miten ne ovat älykkäitä jo ihan pienestä vaikka eivät vielä juosta osaa. Mutta pää pelaa.

Olen alkanut ottaa vauvoja pois kopasta omaan syliini tai siis kädelle, että oppivat ja tottuvat minuun. Luca kyllä vieläkin vahtii aika tarkkaan, että en vie mihinkään niitä. Mutta nyt Luca jo hyppää esim. viereiseen sänkyyn katselemaan, että mitä se mamma oikein touhuaa niiden vauvojen kanssa. Sitten huomaan ja kehun Lucaa kovasti kun äiti sai vähän lainata vauvoja.
Se on hyvä kun Luca on niin tarkka pennuistaan sillä jos ei olisi niin voi olla, että se ei hoitaisi niitä niin hyvin mitä nyt tekee.

Se musta poika pentu jolla oli vatsa vaivoja, niin on kovin huomion kipeä. Välillä huutaa kopissa niin kovaa, että kuullostaa ihan komentamiselta. Sitten kun menen ja nostan lakanaa kopin päältä niin se tulee kovaa vauhtia ja nousee kopin reunaa vasten kuin kertoakseen, että ota hänet pois täältä. Yleensä otankin hetkeksi käteeni ja annan suukkoja ja se antaa minulle ja tuhisee. Kahteen kertaan se on jo tullut pois kopista. Niin kauan se räpiköi siinä reunan päällä, että putoaa toiselle puolelle. Sitten se on hetken hiljaa siinä maton päällä mutta jos kukaan ei mene siihen niin alkaa vinkua, että missäs se mamma on. On se niin fiksu poika ja hyvin määrätietoinen.

No niin...... jatkan taas toisen kerran.
Mukavaa alkavaa uutta viikkoa kaikille!

Vauvoja monta

On taas jäänyt tämän blogin päivitys kun olen niin kovasti häärännyt vauvojen kanssa jotka Luca teki 060808 keskiviikkona. Synnytys meni hienosti ja sanoin Lucallekin, että olet varmaan lukenut kaikki synnytysopin kirjat. Kymmenen pistettä ja papukaija merkki. Niin ja se kesti kaikkineen tunti 20 minuuttia eli tosi nopea tyttö oli. Ei valittanut eikä mitään.
Vauvat voivat hyvin ja syntyessään painoivat kaikki noin 120 grammaa mutta nyt jo paljon enemmän.

Tässä kuvassa on se pentu jonka aiomme itse pitää. Nukkuu emon ja veljiensä kanssa. Sillä on nokka vielä ihan ilman karvoja mutta tulee valkoinen karvoitus naamaan todennäköisesti.

Ensimmäiseltä pennulta aukesivat silmät 13 päivää vanhana ja muilla sitten tiistaina 190808.

Kaksi pentua ovat tyttöjä, yksi musta valkoisilla nilkkasukilla ja yksi musta-valkoinen jolla on leveä valkoinen kaulus. Tämän jälkimmäisen tytön aion pitää itse Lucalle kaverina, sekä tietty itselleni kaverina myös.

Itse asiassa Tomi pyysi, että hän saisi valita pennun itselleen.
Ja niin hän sai ja sitten annoin myös tehtäväksi keksiä hyvä nimi tytölle.

No jatketaan..... kolme pentua ovat poikia ja yksi on aivan musta ja turkki kiiltää niin kauniisti. Se on muutenkin hirmuisen huomion kipeä nyt jo. Pyytää pois pentupediltä ja sitten nukahtaa viereen. Ja kaksi ovat musta-valkoisia kuten äitinsä. Valkoisella kaulaliinalla.

Isä on Dali, sellainen musta, pirteä havanais siksi varmaankin on kaksi aivan mustaa.

Mutta kaikki ovat niin kauniita ja nyt kun näkevät niin osaavat jo pyytää syliin.
Ovat niin suloisia ja niin syötävän ihania vauveleita.